bittersweet perfection

Tänään tuli kyllä pitkästä aikaa taas oikein urakalla hyvä mieli, S tuli mun huoneeseen tuomaan aamukahvia ja innostu siinä sitten halailemaan samaan syssyyn ja yhtäkkiä kulmat kurtussa totes että "oon taas laihtumassa" ja sekös piristi kuulla toi pahimmalla läskityshetkellä. Eilen kävi nimittäin niin, että kun olin iltapäivään asti selvinny kahella hapankorpulla sen jälkeen ku olin juossu reippaan 20min lenkin, tapasin kaverini jonka kanssa meni homma totaalisen nuudeleiksi. Olihan se jo etukäteen tiedossa että se haluu mun kanssa mennä syömään ja onnistuinki syöttämään sille puolet mun annoksesta mutta sitte se käytti hyväkseen mun salaista pahetta, subwayn keksejä. Uunituoreita mitkä on vielä vähä pehmeitä siitä keskeltä ja ihan lämpimiä, ja semmosen se mulle sitte osti. Vaikka oli lauantai ja mulla lupa ottaa vähän rennommin niin en silti jää ilman morkkista kun tungen yhen keksin muodossa viikon energiantarpeen sisääni... Lauantain kunniaks oisin vielä voinu ton kanssa elää mutta kotiin tullessa oli nää jo avannu viinipullon ja mähän olin heti mukana juomassa ja pian myös huppelissa ja sillonhan vasta alko ruoka maittaa! Pistelin suuhun sitä ja tätä ja kruunasin ne mässäjäiset isolla läjällä jätskiä ja voitte kuvitella miten turpeena olin herätessäni, ei ollu itku kaukana.

Onneks nyt on viikonloppu purkissa ja huomenna palataan taas elämän vakavalle puolelle, varsinkin tän päivästen skonesien ja peanutbutterkeksien jälkeen ansaitsen vähän kuritusta, tää olo on niin kuvottava! Huomenna aamulla on kello soimassa kello kuusi ja sillon alkaa hikilenkki minkä jälkeen aamupalaa ei tipu. Se potkasee viikon käyntiin kaikista parhaiten! <3