EILINEN HÄVETTÄÄ! Siis hävettää oikeesti niin saatanasti että kovan tuskan takana on ees kehdata kertoo siitä. Menin siis kahvittelee kaverin kanssa ja siinä tuli napattua pala juustokakkua latten kaveriks. Ajattelin että muuta en sinä päivänä syö eli voin ihan hyvillä mielin päästää suun makeeks tosta. (Jooh no toi hommahan kusahti jo siihen että aikasemmin otin kaverin tarjoomana pari ranskalaista mutta thank god vaan pari...) However, siinä kaverin kanssa läskeiltyäni tulin illalla kotiin ja siitäkös riemu vasta ratkes! Yhtäkkiä aloin vaan imuroimaan leipää ja juustoa ja jauhelihakastiketta ja jätskiä ja mitä ikinä sattu l.öytymään. Availin vaan kaappeja ja söin. Siis herranjumala, oonhan mä ennenki failannu ja sortunu johonki kiellettyyn pullapalaan tms, mutta tommonen kontrolloimaton ahmiminen ilman että ees istun pöydän ääreen syömään... HUHHUH aloin jo epäillä oonko vaihtanu itteni johonki toiseen ku oli niin hämärää toimintaa multa, ei siis lainkaan mun tapasta! Ja jumaliste ku oli maha pömpöllään, sittehän vielä vedin hysteerisen itkukohtauksen S:lle puhelimessa ja vaikka todellinen syy mun raivoomiselle oli se miten vihasin itteäni ja lihavaa olotilaani, niin tuli kyllä taas kaivettua ruumitta ylös haudasta ja riehuttua oikein olan takaa kaikista olemassaolevista ongelmista. Eikä todellakaan ollu mikään pikkuhepuli. Olin ihan hysteerinen ja aloin hyperventiloida ja pelkäsin että saan taas kohta paniikkikohtauksen. Tänäaamuna herätessä oli siis turvoksissa sekä maha että silmaät...
No tänään yritän parhaani mukaan hyvittää ton eilisen, S:n kanssa höpöttelin jos äskön ja kyllä se edelleen kaipaa ja rakastaa mua, nou hätä siis. Mutta tää ruokapuoli aiheuttaa mulle edelleen oksennusrefleksejä. Puolille päivin kuljin siis turpeena ku hiivataikina mutta iltapäivään mennessä olin onneks jo kehittäny jopa jonkinmoisen nälän. Sitte olin tyytyväinen ku nälkäsenä mulle tulee jotenki kevyt olo ja ajattelin jo että hyvitän ton eilisen paastoomalla koko päivän. No sitte tulin koulusta kotiin puol kuuden aikaan ja nappasin pari haarukallista spaghettia ja jauhelihaa. JA OMENAN. Siitä napsahti sitte 201kcal ja nyt oikeesti köytän itteni työtuoliin kiinni etten pääse enää keittiöön. Tän päivän syöminen oli nyt tässä koska en haluu joutuu huutamaan henkisestä läskituskasta huomenaamulla vaa'alla. Pelkään sitä nyt jo ihan kirahvina. En kestä jos se näyttää enemmän ku viimeviikolla. Isäpuoli onneks kerto sellasen lohdullisen infon (jota en ihan täysin uskalla uskoa...) että meiän vaaka näyttäs kilon oikeeta painoo enemmän. Juups sitä toivon, ja näytti se mitä hyvänsä, haluujn sen olevan vähemmän ku viimeviikolla. Nyt sormet ja varpaat ristiin kaikki, tarviin teiän tsemppiä! Niin naurettavalta ku se kuulostaaki ni joka ikinen kerta ku astun vaa'alle, mun kädet vapisee pelosta. En enää koskaan haluu olla painava, haluun olla laiha, pieni, kevyt ja ihanan siro.
Huomista totuudenhetkeä odotellessa sitte vielä lipitän teetä ja lähen lenkille, ylppäreihin en saa luettua. Hötkyilen ja hepuloin liikaa ei vaan onnistu. Aikasin nukkumaan siis ja aamulla heti puntarille pelkäämään.
Se on moro nyt<3
Oh shit! :S No, repsahduksia sattuu joka mimmille, joten ihan chillisti vaan. Mut kyllä noin pienet eväät (201kcal) kompensoi sitä mennen tullen.
VastaaPoista