48.6
Se ois sit niinku alipainon puolella. Onks tää nyt se hetki ku pitää kokee jotain suurta? No mä ainaki koen itteni ihan helvetinsuureks, eli tänään en oo vielä mitään syöny. Alas alas vaan!
Nyt pakko pistää paikkoi kuntoon ku meinattiin kaverin kaa alotella meillä ennenku lähetään illemmalla toisen frendin illanistujaisiin. Aikalailla kotibilemeininkiä varmaan tiedossa, ihan jännä ku viimeikoina oon viihtyny enimmäkseen klubeilla. Samoihin pippaloihin meinaa ilmaantua myös exä nykyisen kihlattunsa kanssa eli saa nähä millanen show on tiedossa, mä ku tunnetusti oon katkera, kostonhimonen ja mustasukkanen ämmä. No katellaan, seuraks lähtee myös pullo bacardia eli ehkä vaan kiltist juon itteni pöydän alle enkä järjestä mitään kohtausta. S:lle en ees oo uskaltanu mainita mitä illalla on tiedossa, tässä kohtaa kiitos 2000km välimatka ettei tarviikkaan sille enempiä tilittää tekemisiä. Ja nyt alkaa siivoominen!
Ciao keijut!
lauantai 28. toukokuuta 2011
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
blah.
49.0
Ei edelleenkään 48 puolella. Mut eilisestä toi sentään oli laskenu, oli nimittäin 49.3 luultavasti menkkojen takia. Ne ekat päivät oon normaalisti about kolminkertanen joten sinänsä ihmettelen ettei ton enempää näkyny vaa'assa turvotusta ja että se häipyki nii nopeesti, mutta mitäpä siitä kuhan ei turvota!
Tässä päivässä ei taas mitään ihmeellistä oo ollu, olin töissä, söin jonku 400kcal joka taas kerran koostu rahkasta, raejuustosalaatista ja ruispalasta. Lipittelen teetä ja fiilistelen sitä että lakkiaisiin on enää 10 päivää. Ja sitä että oon enää kilon päässä välitavotteesta. Vaikka tiiän nyt jo, ettei se siihen tuu jäämään. Jonku yhen kilon pudotus ei varmaan mitää radikaalia muutosta mun ruhoon tee ja oon edelleen aivan törkeen näkönen.
Jotenki mulla on vähän epävarma olo tän kaiken suhteen. Tässä ku on duunaillu ja koittanu saada painoo tippumaan on kokoajan tienny tasan tarkkaan mitä tekee, laihduttaa perkele! Entä sitte ku tavote lähestyy? Eka sitä oottaa ja oottaa ku joulupukkia lapsena, mutta entä ku se alkaa häämöttää? Yhtäkkiä tuntuu nii tyhjältä. Pitäskö tästä nyt sitte jatkaa eteenpäin niinku ei mitään? Pitäskö syödä taas? Ok, mun pitää ainaki jatkaa alaspäin, se on varmaa. Mutta en haluu koskaan mennä sen niinkutsutun letkurajan yli. En koskaan haluu olla niin laiha, että mut pistetään hoitoon. Tai no jaa, laihuudessa mitään vikaa mutten haluu olla sairas. Mutta voisko joku nyt tulla näyttämään mulle, missä se raja kulkee? Ei ainakaan tossa 48kg<.ssa, koska vaikka se alipainon puolella onki, ni ulospäin se näyttää kyllä ihan perusvirtahevolta. Ainaki mun vartalossa. Mutta mistä tiiän mihin tää loppuu, ja mistä tiiän tiiänkö ku on aika lopettaa? En nimittäin varmana osaa sanoa, mulla ei oo sitte paskan vertaa aavistusta. Emmä tiedä mitä teen jos en tätä.
Ei edelleenkään 48 puolella. Mut eilisestä toi sentään oli laskenu, oli nimittäin 49.3 luultavasti menkkojen takia. Ne ekat päivät oon normaalisti about kolminkertanen joten sinänsä ihmettelen ettei ton enempää näkyny vaa'assa turvotusta ja että se häipyki nii nopeesti, mutta mitäpä siitä kuhan ei turvota!
Tässä päivässä ei taas mitään ihmeellistä oo ollu, olin töissä, söin jonku 400kcal joka taas kerran koostu rahkasta, raejuustosalaatista ja ruispalasta. Lipittelen teetä ja fiilistelen sitä että lakkiaisiin on enää 10 päivää. Ja sitä että oon enää kilon päässä välitavotteesta. Vaikka tiiän nyt jo, ettei se siihen tuu jäämään. Jonku yhen kilon pudotus ei varmaan mitää radikaalia muutosta mun ruhoon tee ja oon edelleen aivan törkeen näkönen.
Jotenki mulla on vähän epävarma olo tän kaiken suhteen. Tässä ku on duunaillu ja koittanu saada painoo tippumaan on kokoajan tienny tasan tarkkaan mitä tekee, laihduttaa perkele! Entä sitte ku tavote lähestyy? Eka sitä oottaa ja oottaa ku joulupukkia lapsena, mutta entä ku se alkaa häämöttää? Yhtäkkiä tuntuu nii tyhjältä. Pitäskö tästä nyt sitte jatkaa eteenpäin niinku ei mitään? Pitäskö syödä taas? Ok, mun pitää ainaki jatkaa alaspäin, se on varmaa. Mutta en haluu koskaan mennä sen niinkutsutun letkurajan yli. En koskaan haluu olla niin laiha, että mut pistetään hoitoon. Tai no jaa, laihuudessa mitään vikaa mutten haluu olla sairas. Mutta voisko joku nyt tulla näyttämään mulle, missä se raja kulkee? Ei ainakaan tossa 48kg<.ssa, koska vaikka se alipainon puolella onki, ni ulospäin se näyttää kyllä ihan perusvirtahevolta. Ainaki mun vartalossa. Mutta mistä tiiän mihin tää loppuu, ja mistä tiiän tiiänkö ku on aika lopettaa? En nimittäin varmana osaa sanoa, mulla ei oo sitte paskan vertaa aavistusta. Emmä tiedä mitä teen jos en tätä.
maanantai 23. toukokuuta 2011
one way ticket to lung cancer, please!
49.0
Eilinen meni melkosen mukavasti samalla linjalla ku lauantai. Pysyin hyvin ruodussa ja sain kulutettua tehokkaasti. Mutta ei helvata millasta tahtojen taistelua se oli, ihan sairaita mielitekoja, kokoajan. Oisin halunnu lyödä itteeni jollain ku kokoajan mielessä oli että jotain vois pistää suuhun, ihan pikkusen vaan. Sama rata on jatkunu lähes koko viimeviikon, sehän mut ajo sillon mummin luona ahmimaanki. Ja bäng, taidan tietää mistä toi yhtäkkinen ruuanhimo johtu! En ollu viime maanantain jälkeen polttanu yhtä ainutta tupakkaa ja tupakoinninhan väitetään vähentävän ruuanhimoa? Oon siis kärsiny nyt niin pahoista allergioista, että hengittäminen on ollu tuskallista ja sen takia en viittiny kuormittaa elimistööni enää millään myrkkysavuilla siihen päälle. Tossa aamulla ku keksin, että sen jälkeenhän oon himoinnu kaikkea maollista syötävää kokoajan, kipitin kiireenvilkkaa kauppaan työmatkalla. Kivat taas nää mun prioriteetit, hommataan vaikka keuhkosyöpä ja kävellään hautaan, kuhan vaan toi ruokahalu pysyy aisoissa...
Nyt oon taas pitkän päivän töissä, joten luultavasti en ehi sen hikisemmin urheilemaan. Jos nyt toi sade helpottaa ni illalla teen vielä reippaan kävelyn. Ja itse asiassa jos ei helpota ni sitte kastun, paskat siitä. Aamupalaks söin taas kerran rahkaa 95g, tosta 57kcal. Eväänä mulla on pikkuruinen omena 34kcal ja muutama lohirulla 190kcal. Yhteensä siis 281kcal. Illalla lukittaudun sitä kävelyä lukuunottamatta huoneeseeni TV:n, kirjan, meditaation tai minkä hyvänsä kanssa, kuhan vältän jääkaapin. Kovasti ois tavotteena päästä tällä viikolla 48 puolelle, ens viikolla nimittäin lakkiaiset ja ois aika sweet jos sillon oisin tossa välitavotteessa. Ja S tulee sillon Helsinkiin. Se tosin on uhkaillu mua puhelimessa että jos oon yhtään pienentyny viimenäkemästä ni se raahaa mut hoitoon. Mutta muistan miten lihavalta näytin sillon joskus vajaat 10kg isompana, ja nyt ku katon peiliin ni sama pallero siellä kurkkii takasin. Ei tätä koko helvetin laihtumista ees huomaa, kuhan puuhailen vaan ja hykertelen itekseni pienemmille numeroille. Niin kauan ku näytän pulleelta, miks kukaan tekis asiasta mitään ongelmaa?
Eilinen meni melkosen mukavasti samalla linjalla ku lauantai. Pysyin hyvin ruodussa ja sain kulutettua tehokkaasti. Mutta ei helvata millasta tahtojen taistelua se oli, ihan sairaita mielitekoja, kokoajan. Oisin halunnu lyödä itteeni jollain ku kokoajan mielessä oli että jotain vois pistää suuhun, ihan pikkusen vaan. Sama rata on jatkunu lähes koko viimeviikon, sehän mut ajo sillon mummin luona ahmimaanki. Ja bäng, taidan tietää mistä toi yhtäkkinen ruuanhimo johtu! En ollu viime maanantain jälkeen polttanu yhtä ainutta tupakkaa ja tupakoinninhan väitetään vähentävän ruuanhimoa? Oon siis kärsiny nyt niin pahoista allergioista, että hengittäminen on ollu tuskallista ja sen takia en viittiny kuormittaa elimistööni enää millään myrkkysavuilla siihen päälle. Tossa aamulla ku keksin, että sen jälkeenhän oon himoinnu kaikkea maollista syötävää kokoajan, kipitin kiireenvilkkaa kauppaan työmatkalla. Kivat taas nää mun prioriteetit, hommataan vaikka keuhkosyöpä ja kävellään hautaan, kuhan vaan toi ruokahalu pysyy aisoissa...
Nyt oon taas pitkän päivän töissä, joten luultavasti en ehi sen hikisemmin urheilemaan. Jos nyt toi sade helpottaa ni illalla teen vielä reippaan kävelyn. Ja itse asiassa jos ei helpota ni sitte kastun, paskat siitä. Aamupalaks söin taas kerran rahkaa 95g, tosta 57kcal. Eväänä mulla on pikkuruinen omena 34kcal ja muutama lohirulla 190kcal. Yhteensä siis 281kcal. Illalla lukittaudun sitä kävelyä lukuunottamatta huoneeseeni TV:n, kirjan, meditaation tai minkä hyvänsä kanssa, kuhan vältän jääkaapin. Kovasti ois tavotteena päästä tällä viikolla 48 puolelle, ens viikolla nimittäin lakkiaiset ja ois aika sweet jos sillon oisin tossa välitavotteessa. Ja S tulee sillon Helsinkiin. Se tosin on uhkaillu mua puhelimessa että jos oon yhtään pienentyny viimenäkemästä ni se raahaa mut hoitoon. Mutta muistan miten lihavalta näytin sillon joskus vajaat 10kg isompana, ja nyt ku katon peiliin ni sama pallero siellä kurkkii takasin. Ei tätä koko helvetin laihtumista ees huomaa, kuhan puuhailen vaan ja hykertelen itekseni pienemmille numeroille. Niin kauan ku näytän pulleelta, miks kukaan tekis asiasta mitään ongelmaa?
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
just loving to hate
Menetin kaiken itsekunnioituksen eilen. Failasin. Annon mun mukamas rautsen itsekurin horjua ja söin ku joku fucking eläin. Se oli rumaa, se oli niin rumaa! Mä luulin ettei mulle käy näin, mikä hitto siinä on ku luulee voivansa luottaa itsehillintään ja lujaan tahtoon ja sitte kaikki heittääki täysin häränpersettä ja huomaa että pettää ihan ite ittensä. Ei jumankekka mikä itseinho, syyllinen oon minä ja VAAN MINÄ. Ja no joo, ehkä mummi vähän. Mutta ite mä sitä safkaa lappasin ku rekkamies.
Eilisen päivän vietin siis mummilla, sehän toki on ihan fiiliksissä ku kerranki näkee ulkomaille jatkuvasti karkaievaa lapsenlastaan mutta hei tosissaan, mikä on tää yleinen ihmiskunnan vitsaus että mitä parempi fiilis sitä enemmän sapuskaa? Niinku oikeesti, joka sortin juhlahetkiin liittyy aina tavalla tai toisella mieletön ruuan mättäminen! Joten mummi iloissaan oli tietenki ostanu tuoretta leipää aamiaiselle, suunnitellu kanaa lounaaks ja valmistettu köyhiä ritareita jälkiruualle! Ja ettei kukaan jäis kylmäks, riitti väleihin vielä tarjottavaks keksiä, suklaata ja mustikkapiirakka. Ja jumankauta ku yhtäkkiä mun mieleen palautu rytinällä miltä tuntuu saatananmoinen nälkä! Se fiilis, ku maha huutaa, on pakko saada ruokaa, haluu ruokaa, tarvii ruokaa, ihan sama mitä kuhan vaan ruokaaruokaaruokaa!!! Joten, tyydyinkö ottamaan vaan ihan vähän pikkusen pikkiriikkisiä maistiaisia? No perkele, en. Ku sitä piti sitte ahtaa koko rahan edestä kunnes olin niin ääriäni myöten täynnä että kaikki meinas tulla takasin samaa reittiä ku oli mennykki. Kotiin päästyäni sitte oksensinki koko illan, mulla oli niin paha olo. Se oli jotain aivan järkyttävää, ja luultavasti tosta oksentamisesta ei ees ollu apua, koska syömisestä oli siinä vaiheessa kulunu jo niin monta tuntia. Vihaan itteäni, hyihyihyi minä.
Tänään siis aamupaino 49.9.
Ja meinaan kohdella itteäni erittäin ansion mukasesti. Laitoin kellon soimaan, jotta ehtisin pariks tunniks salille ennen töitä. Tein lihaskuntoa kolme kertaa normaalin js poltin 600kcal. Aamupalaks söin rahkaa 78kcal ja eväänä toissä vihersalaatti ~40kcal ja pieni omena toiset about 40kcal. Tähn mennessä oon siis 442kcal miinuksella, ja kokotna jokainen suupala, oli se sitte haukku porkkanaa tai haarukallinen kanapastaa, tietää 3min reipasta juoksua. Porkkanan syönti siis esim ajais mut 30min lenkille, joten parempi pitää hillintää ton syömisen suhteen, ois sääli viettää koko yö pururadalla. Oon tähän työpöydälle nyt asetellu 5 pussia vihreetä teetä ja vahdin että joka ikinen niistä on juotu siihen mennessä ku lähen, litra teetä siis menee nassuun.
Anteeks ku oon näin fail, pelkään että kaikki lukijat lähtee kalppimaan ku huomaa että oon tämmönen itsekuriton paska. Jos joku nyt vielä jaksaa tämmöstä luuseria seurailla ni ei muuta ku laihtumisiin, ootte tärkeitä!<3
Eilisen päivän vietin siis mummilla, sehän toki on ihan fiiliksissä ku kerranki näkee ulkomaille jatkuvasti karkaievaa lapsenlastaan mutta hei tosissaan, mikä on tää yleinen ihmiskunnan vitsaus että mitä parempi fiilis sitä enemmän sapuskaa? Niinku oikeesti, joka sortin juhlahetkiin liittyy aina tavalla tai toisella mieletön ruuan mättäminen! Joten mummi iloissaan oli tietenki ostanu tuoretta leipää aamiaiselle, suunnitellu kanaa lounaaks ja valmistettu köyhiä ritareita jälkiruualle! Ja ettei kukaan jäis kylmäks, riitti väleihin vielä tarjottavaks keksiä, suklaata ja mustikkapiirakka. Ja jumankauta ku yhtäkkiä mun mieleen palautu rytinällä miltä tuntuu saatananmoinen nälkä! Se fiilis, ku maha huutaa, on pakko saada ruokaa, haluu ruokaa, tarvii ruokaa, ihan sama mitä kuhan vaan ruokaaruokaaruokaa!!! Joten, tyydyinkö ottamaan vaan ihan vähän pikkusen pikkiriikkisiä maistiaisia? No perkele, en. Ku sitä piti sitte ahtaa koko rahan edestä kunnes olin niin ääriäni myöten täynnä että kaikki meinas tulla takasin samaa reittiä ku oli mennykki. Kotiin päästyäni sitte oksensinki koko illan, mulla oli niin paha olo. Se oli jotain aivan järkyttävää, ja luultavasti tosta oksentamisesta ei ees ollu apua, koska syömisestä oli siinä vaiheessa kulunu jo niin monta tuntia. Vihaan itteäni, hyihyihyi minä.
Tänään siis aamupaino 49.9.
Ja meinaan kohdella itteäni erittäin ansion mukasesti. Laitoin kellon soimaan, jotta ehtisin pariks tunniks salille ennen töitä. Tein lihaskuntoa kolme kertaa normaalin js poltin 600kcal. Aamupalaks söin rahkaa 78kcal ja eväänä toissä vihersalaatti ~40kcal ja pieni omena toiset about 40kcal. Tähn mennessä oon siis 442kcal miinuksella, ja kokotna jokainen suupala, oli se sitte haukku porkkanaa tai haarukallinen kanapastaa, tietää 3min reipasta juoksua. Porkkanan syönti siis esim ajais mut 30min lenkille, joten parempi pitää hillintää ton syömisen suhteen, ois sääli viettää koko yö pururadalla. Oon tähän työpöydälle nyt asetellu 5 pussia vihreetä teetä ja vahdin että joka ikinen niistä on juotu siihen mennessä ku lähen, litra teetä siis menee nassuun.
Anteeks ku oon näin fail, pelkään että kaikki lukijat lähtee kalppimaan ku huomaa että oon tämmönen itsekuriton paska. Jos joku nyt vielä jaksaa tämmöstä luuseria seurailla ni ei muuta ku laihtumisiin, ootte tärkeitä!<3
lauantai 14. toukokuuta 2011
jippijaijee motherfucker!
49.3
Siinä se nyt on, alin paino koskaan. Siis anailuaikana, tokihan jossain kasvun mutkassa oon ton verran painanu mutta en kyllä varmasti ala-asteen jälkeen. Että hah!
Eilinen meni oikein mukavasti, söin aamupalaks mun rahkan leseillä ja sitte kulutinki aikaa siivoomalla kunnes lähin salille. Välipalaks ennen lähtöä söin mun pähkinäkourallisen, ja salilla huhkin itteni reippaille miinuskaloreille. Koitan aina etenki juoksumatolla bongata paikan, missä ois joku heti vieressä. Siinä on ihana kytätä toisen nopeutta, poltettuja kaloreita ja aikaa. Ja sitte hölkätä menemään vielä tehokkaammin ku se. Ja ah miten rakastan sitä, ku laitteet suoraan näyttää poltetut kalorit. Ajattelen aina, että jos nyt kymmenen vielä. Ja sitte uudet kymmenen, ja jos nyt on jo neljäsataa ni miksei vissataa, se ois puolikas tuhat ja jotenki parempi numero ku neljäsataa... Numerot vaan vilisee mun silmissä ku revitän menemään kunnes tuntuu että kuolen, niin ihanaa!
Salilta suunnistin suoraan kaverin luo missä oli tarkotus alotella grillauksen merkeissä, tai grillata alottelun merkeissä. Miten hyvänsä sen nyt mielellään sanookin... Omalta osalta ainaki grilliruoka jäi kakkoseks bacardille ja valkoviinille, joita naukkailinki sitte vähän runsaammin mitoin. Johtu varmaan sitte siitä että join tyhjään mahaan, olin nimittäin sekasin kun seinäkello jo erittäin varhasessa vaiheessa. Kieltäydyin joka ikisestä lihavartaasta ja vuohenjuustoherkkusienestä, ja sen siivun paprikaa ja palan maissia, jotka otin, oksensin alta aikayksikön. Baarissa join tasan yhen, eli kaloreita ei siitäkään kertyny sitten enempää. Oon siirtyny baareillessa enemmän imasemaan popperssihönkäyksen nenukkiin sopivissa väleissä ettei tulis alkoholin takia hankittua mitään rasvakertymiä...
Tanssittiin pilkkuun asti ittemme hikeen ja lähettiin auringon noustessa kömpimään kotiin ku lokit kirku jo. Muutaman tunnin unien jälkeen lähin liukenemaan kotiinpäin kaverin luota, MUTTA kaikesta kohmelosta huolimatta poikkesin kaheks ja puoleks tunniks salille! Ei kyllä tullu poltettua nytte ku joku 400kcal aerobisella, mutta lihaskuntoa tein tavallista enemmän eli varmaan ihan jees. Kotin söin kurkkua tomaattia ja raejuustoa ja nytte odottelen että äitin lasagne tulee uunista, jotta voisin pähkäillä mihin sen kanssa. Siihen asti taidan kuiteski syvävenytellä!
Siinä se nyt on, alin paino koskaan. Siis anailuaikana, tokihan jossain kasvun mutkassa oon ton verran painanu mutta en kyllä varmasti ala-asteen jälkeen. Että hah!
Eilinen meni oikein mukavasti, söin aamupalaks mun rahkan leseillä ja sitte kulutinki aikaa siivoomalla kunnes lähin salille. Välipalaks ennen lähtöä söin mun pähkinäkourallisen, ja salilla huhkin itteni reippaille miinuskaloreille. Koitan aina etenki juoksumatolla bongata paikan, missä ois joku heti vieressä. Siinä on ihana kytätä toisen nopeutta, poltettuja kaloreita ja aikaa. Ja sitte hölkätä menemään vielä tehokkaammin ku se. Ja ah miten rakastan sitä, ku laitteet suoraan näyttää poltetut kalorit. Ajattelen aina, että jos nyt kymmenen vielä. Ja sitte uudet kymmenen, ja jos nyt on jo neljäsataa ni miksei vissataa, se ois puolikas tuhat ja jotenki parempi numero ku neljäsataa... Numerot vaan vilisee mun silmissä ku revitän menemään kunnes tuntuu että kuolen, niin ihanaa!
Salilta suunnistin suoraan kaverin luo missä oli tarkotus alotella grillauksen merkeissä, tai grillata alottelun merkeissä. Miten hyvänsä sen nyt mielellään sanookin... Omalta osalta ainaki grilliruoka jäi kakkoseks bacardille ja valkoviinille, joita naukkailinki sitte vähän runsaammin mitoin. Johtu varmaan sitte siitä että join tyhjään mahaan, olin nimittäin sekasin kun seinäkello jo erittäin varhasessa vaiheessa. Kieltäydyin joka ikisestä lihavartaasta ja vuohenjuustoherkkusienestä, ja sen siivun paprikaa ja palan maissia, jotka otin, oksensin alta aikayksikön. Baarissa join tasan yhen, eli kaloreita ei siitäkään kertyny sitten enempää. Oon siirtyny baareillessa enemmän imasemaan popperssihönkäyksen nenukkiin sopivissa väleissä ettei tulis alkoholin takia hankittua mitään rasvakertymiä...
Tanssittiin pilkkuun asti ittemme hikeen ja lähettiin auringon noustessa kömpimään kotiin ku lokit kirku jo. Muutaman tunnin unien jälkeen lähin liukenemaan kotiinpäin kaverin luota, MUTTA kaikesta kohmelosta huolimatta poikkesin kaheks ja puoleks tunniks salille! Ei kyllä tullu poltettua nytte ku joku 400kcal aerobisella, mutta lihaskuntoa tein tavallista enemmän eli varmaan ihan jees. Kotin söin kurkkua tomaattia ja raejuustoa ja nytte odottelen että äitin lasagne tulee uunista, jotta voisin pähkäillä mihin sen kanssa. Siihen asti taidan kuiteski syvävenytellä!
torstai 12. toukokuuta 2011
päivä toisensa perään...
49.7
Tossa toi on jumittanu lauantaista asti, putkeen sama numero joka fucking aamu vaikka miten elättelisin toiveita sen laskemisesta. Joka päivä oon syöny semmoset 400-600kcal ja salilla kuluttanu aina about puolet tai enemmän. Jos tää nyt on jtn säästöliekkipelleilyä ni fuck off emmä voi ruveta enemmänkää syömään, en uskalla. Tänää kipastiin kavereitten kanssa eka mäkkiin ja shoppailukierroksen jälkeen subiin, enkä kummassakaan tilannu mitään. Ei koska oisin käyny taistelun itteni kanssa ja antanu itsekurin voittaa, vaan koska en uskaltanu. Olin jo maistamassa kaverilta mutta viimehetkellä joku ääni mun päässä huus EEEEEEI, ja se ei kyllä ollu mun oma. Vähän freaky mutta mikäs siinä, jos jää safkaaminen vähemmälle.
Oon nyt joka pv syöny aamupalaks 100g rasvatonta rahkaa johon on lisätty 100kcal edestä leseitä, lounaaks omenan ja myöhemmin alkuillasta snadin annoksen päivän lämmintä ruokaa, enimmäkseen jtn pastapohjasta. Sen kaveriks teen aina salaatin kurkusta ja jäävuorisalaatista, toi täyttääki sitte n. 3/4 koko lautasesta ja ruokaa tulee semmoset viis haarukallista. Lisäks nappaan joka ov kourallisen pähkinöitä ja joskus porkkanaa johonki väliin jos meinaa mennä jtn luvatonta suuhun. Ja nyt ku oon tän rutiinin pitäny päällä neljä päivää ni en osaa enää syödä muutakaan, tulee vaan avuton olo jos joku alkaa jotain leipää tarjoomaan.
Nytte ku toi paino vielä nytkähtäis takas laskuun ni kiitos.
Tossa toi on jumittanu lauantaista asti, putkeen sama numero joka fucking aamu vaikka miten elättelisin toiveita sen laskemisesta. Joka päivä oon syöny semmoset 400-600kcal ja salilla kuluttanu aina about puolet tai enemmän. Jos tää nyt on jtn säästöliekkipelleilyä ni fuck off emmä voi ruveta enemmänkää syömään, en uskalla. Tänää kipastiin kavereitten kanssa eka mäkkiin ja shoppailukierroksen jälkeen subiin, enkä kummassakaan tilannu mitään. Ei koska oisin käyny taistelun itteni kanssa ja antanu itsekurin voittaa, vaan koska en uskaltanu. Olin jo maistamassa kaverilta mutta viimehetkellä joku ääni mun päässä huus EEEEEEI, ja se ei kyllä ollu mun oma. Vähän freaky mutta mikäs siinä, jos jää safkaaminen vähemmälle.
Oon nyt joka pv syöny aamupalaks 100g rasvatonta rahkaa johon on lisätty 100kcal edestä leseitä, lounaaks omenan ja myöhemmin alkuillasta snadin annoksen päivän lämmintä ruokaa, enimmäkseen jtn pastapohjasta. Sen kaveriks teen aina salaatin kurkusta ja jäävuorisalaatista, toi täyttääki sitte n. 3/4 koko lautasesta ja ruokaa tulee semmoset viis haarukallista. Lisäks nappaan joka ov kourallisen pähkinöitä ja joskus porkkanaa johonki väliin jos meinaa mennä jtn luvatonta suuhun. Ja nyt ku oon tän rutiinin pitäny päällä neljä päivää ni en osaa enää syödä muutakaan, tulee vaan avuton olo jos joku alkaa jotain leipää tarjoomaan.
Nytte ku toi paino vielä nytkähtäis takas laskuun ni kiitos.
perjantai 6. toukokuuta 2011
I will run this show
50.2
Tiesin että pyörin näissä samoissa lukemissa, eihän viimeaikojen ruokamäärillä pysty laihtumaan. Vaikkakin oon tyytyväinen, että oon saanu painon säilymään pyöreessä 50. Se on nyt pomppinu sen molemmin puolin koko viikon, tiesin jo S:n luo lähtiessä että todennäkösesti näin tulis käymään. Kehoni tuntien kuiteski vaatii sen muutaman päivän tiukkaa linjaa ennenku kunnon laskusuunta syntyy, joten jos nyt viikonlopun oon mässäämättä, (kivaakivaa siskon synttärit eli talo mättöä täynnä) rupee ens viikolla taas tulee tuloksia. Toivon. Tähän mennessä alhasin paino on ollu 49.4, joten ku se alitetaan, on aika sanoa Jippijaijee motherfucker.
Mut siis todellakin, syntymäpäiväjuhlat. Huomenna talo täyteen lapsia ja ylihuomenna sukulaisia. Ja megaluokan tarjoilut tottakai. Siispä kaikki mahollisuudet failata MUTTA myös kaikki mahollisuudet onnistua, ja se kuulostaa enemmän mun vaihtoehdolta. Koska ensinnäkin, sen kerran ku päätän etten mitään suuhuni pistä, en myöskään sitä tee. Useinhan mun syömiset lipsuu käsistä sen takia, etten oo täysin päättäväinen itteni kanssa. Oon ku koiranpentu tai poni, jos en aseta itelleni tarpeeks selviä ja määrätietosia tavotteita, alan myös pelleillä omiani. Siispä kun oon tiukka ja päättäväinen itteäni kohtaan, pysyn myös kontrollissa. Helppo homma. Sitäpaitsi mun uus varma keino on myös keittää kupillinen ilmakuivattua purukahvia, semmoset kuus lusikallista kupilliseen ja se liemi saa mut voimaan niin pahoin ettei tee mieli ees suklaacookieta, joka normaalisti on mun heikkous!
Tän viikon syömiset on siis menny aikalailla nappiin. Keskiarvokalorit per päivä on ollu pyöreet 600, eli just mun tavote. Eilen pelästyin taas kerran sitä, miten voimakkaasti reagoin näihin syömisasioihin. Oltiin sovittu kavereitten kanssa että mennään syömään viiden aikoihin ja edellisenä päivänä olin jo netistä ravintoloitten ravintoarvolistoilta tsekkaillu mitä voin syödä ja suunnitellu koko päivän sen mukaan kunnes kaverit teki tämmöset ylläribonarit ja haluski syödä tuntia aikasemmin vastaavassa, mutta eri paikassa. Ja mä en ihan todella ois halunnu kiukutella tai heittäytyy hankalaks mutta ku mun aivot alko käydä ihan ylikierroksilla, sain hirveet hepulit ja yritäppä siinä näyttää banaanihymyä ku ajatukset heittää häränpersettä ja kaikki mitä kelaat on fucking bastards ku sekotitte mun ruokasuunnitelmat. Ja mun flippaamisen takia mentiin syömään kaks kertaa, uudestaan sitte sen aluperäsen suunnitelman mukaan koska mun kaverit halus varmistaa että syön. Ja mua hävetti, hävetti niin saatanasti järjestää tommonen show. Mä iha todella luulin että sain piilotettuu mun hepulin niiltä mutta ei, ne huomas sen ja halus huolehtii musta. Niin ihanaa. Ja niin surullista, oikeesti haloo.
En nyt onnistu saamaan tähän jatkoon mitään selkoa joten ehkäpä vaan meen nukkumaan ennenku joku tulee kyselee söinkö iltapalaa. Pärjäilkää pikkuset, ja uudet tervetuloa! Kiitos kaikki ku ootte olemassa<3
Tiesin että pyörin näissä samoissa lukemissa, eihän viimeaikojen ruokamäärillä pysty laihtumaan. Vaikkakin oon tyytyväinen, että oon saanu painon säilymään pyöreessä 50. Se on nyt pomppinu sen molemmin puolin koko viikon, tiesin jo S:n luo lähtiessä että todennäkösesti näin tulis käymään. Kehoni tuntien kuiteski vaatii sen muutaman päivän tiukkaa linjaa ennenku kunnon laskusuunta syntyy, joten jos nyt viikonlopun oon mässäämättä, (kivaakivaa siskon synttärit eli talo mättöä täynnä) rupee ens viikolla taas tulee tuloksia. Toivon. Tähän mennessä alhasin paino on ollu 49.4, joten ku se alitetaan, on aika sanoa Jippijaijee motherfucker.
Mut siis todellakin, syntymäpäiväjuhlat. Huomenna talo täyteen lapsia ja ylihuomenna sukulaisia. Ja megaluokan tarjoilut tottakai. Siispä kaikki mahollisuudet failata MUTTA myös kaikki mahollisuudet onnistua, ja se kuulostaa enemmän mun vaihtoehdolta. Koska ensinnäkin, sen kerran ku päätän etten mitään suuhuni pistä, en myöskään sitä tee. Useinhan mun syömiset lipsuu käsistä sen takia, etten oo täysin päättäväinen itteni kanssa. Oon ku koiranpentu tai poni, jos en aseta itelleni tarpeeks selviä ja määrätietosia tavotteita, alan myös pelleillä omiani. Siispä kun oon tiukka ja päättäväinen itteäni kohtaan, pysyn myös kontrollissa. Helppo homma. Sitäpaitsi mun uus varma keino on myös keittää kupillinen ilmakuivattua purukahvia, semmoset kuus lusikallista kupilliseen ja se liemi saa mut voimaan niin pahoin ettei tee mieli ees suklaacookieta, joka normaalisti on mun heikkous!
Tän viikon syömiset on siis menny aikalailla nappiin. Keskiarvokalorit per päivä on ollu pyöreet 600, eli just mun tavote. Eilen pelästyin taas kerran sitä, miten voimakkaasti reagoin näihin syömisasioihin. Oltiin sovittu kavereitten kanssa että mennään syömään viiden aikoihin ja edellisenä päivänä olin jo netistä ravintoloitten ravintoarvolistoilta tsekkaillu mitä voin syödä ja suunnitellu koko päivän sen mukaan kunnes kaverit teki tämmöset ylläribonarit ja haluski syödä tuntia aikasemmin vastaavassa, mutta eri paikassa. Ja mä en ihan todella ois halunnu kiukutella tai heittäytyy hankalaks mutta ku mun aivot alko käydä ihan ylikierroksilla, sain hirveet hepulit ja yritäppä siinä näyttää banaanihymyä ku ajatukset heittää häränpersettä ja kaikki mitä kelaat on fucking bastards ku sekotitte mun ruokasuunnitelmat. Ja mun flippaamisen takia mentiin syömään kaks kertaa, uudestaan sitte sen aluperäsen suunnitelman mukaan koska mun kaverit halus varmistaa että syön. Ja mua hävetti, hävetti niin saatanasti järjestää tommonen show. Mä iha todella luulin että sain piilotettuu mun hepulin niiltä mutta ei, ne huomas sen ja halus huolehtii musta. Niin ihanaa. Ja niin surullista, oikeesti haloo.
En nyt onnistu saamaan tähän jatkoon mitään selkoa joten ehkäpä vaan meen nukkumaan ennenku joku tulee kyselee söinkö iltapalaa. Pärjäilkää pikkuset, ja uudet tervetuloa! Kiitos kaikki ku ootte olemassa<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)