49.9
Hikisesti alle 50 mut siinä se on taas, tällä lukemalla on hyvä istahtaa kuntopyörän kyytiin opiskelemaan! :)
Sorruin tänään sundae-jätskiin mäkissä, mutta nyt poltan ne 290kcal pois samalla ku lueskelen ylppäreihin ja ruuaks syön perunan jauhelihakastikkeella. Nyt on pakko lahjottaa aivoille energiaa koska huomenna mua oottaa nihkeet kuus tuntia enkun kirjallisessa. Jotain safkaa sinnekki ois pakko raahata, kelailin ruisleipää margariinilla, omenaa ja pähkinää. Ehkä riittäis pitää korvienvälin raksuttamassa. Paskin puoli huomisessa taitaa olla, että oon lupautunu syömään kaverin kanssa illalla, vieläpä thaikkuruokaa! Nyt mun on kuiteski PAKKO purra hammasta ja olla vetelemättä herneitä nokkaan kaloreitten takia, koska paastoomaan ehin myöhemmin, tää koerumba on saatava alta pois. Kiitos vaan mutta en haluu kiusata itteäni uusimalla kahta ainetta just for nothing. Luotan nyt vaan sokeesti siihen, että on oikein laittaa koulumenestys etusijalle ja että kropalta löytyy sen verran solidaarisuutta ettei nyt ala rällästää koe-eväskaloreitten kanssa miten tykkää. Mulla on opiskelua jäljellä joku vitun kaheksan päivää ja sitte se on goodbye hikipinkoelämä. Nää kaheksan päivää sisältää noi kaks koetta, joihin on vaan otettava ne hemmetin ravitsevat eväät, ja loput päivät matalakalorista kokeisiin pänttäämistä. Ei pitäs olla mahoton yhtälö? Eihän?!
torstai 17. maaliskuuta 2011
maanantai 14. maaliskuuta 2011
nyt riitti pelleily!
50.6
Hei ihanaiset!
Niinku otsikko jo ilmottaa, oon kurkkuani myöten täynnä tätä leikkidiettii. Siis jumalauta oikeesti, täs on sahattu nyt matkasta asti välillä 50-51, ja nyt tuli mitta täyteen. Vitonen on ihan kiva noin niinku numerona, ei mtn henkilökohtasta, mutta nyt oon ihan helvetin kyllästyny tuijottaa sitä vaa'assa joka hemmetin aamu. Mitä mä kuvittelen pelleileväni tässä, painoa koitan pudottaa enkä ees muista millon mulla ois viimeks ollu nälkä! Tai huimausta, tai huomattavan kylmä. Aina pikkusen mut ei koskaan oikeesti. Aina oon ihan tyytyväinen olooni, ei meinaa lähtee jalat alta heikotuksesta eikä lihakset tärise kuntopiirien takia. Siispä fine, jos 600kcal on mun elimistölle liikaa ni leikataan sitte vähän annoskokoa. 12 pvn päästä oon taas lähössä S:n vahdittavaks joten siihen asti ei muuta ku suuta suppuun ruokapöydässä. Ja mä siis todella tarkotan sitä.
Tän päivän syömiset: ei mitään.
Viimeyönä heräsin valtavaan vitutukseen (god knows why) ja uhmakkaasti ku kolme vee päätin että tänään en syö. Helppo homma, ekaks kouluun, sieltä suoraan töihin ja illalla kiiresti salkkarit pyörimään, sitte koiran kanssa lenkille ja iltatupakan kautta nukkumaan. Paitsi että just tänään äitin pitiki olla laittamassa lihapullia ja spaghettia. Millonkaan se ei noteeraa syönkö iltapalaa, mutta just TÄNÄÄN sen piti tulla lihapullinensa ehdottelee mulle höpöjä. Kieltäydyin kohteliaasti ja se tarjos silakkapihvejä. No ei kiitos niitäkään, "söin jo töissä". Kiva kuiteski yrittää saada tää homma lakoomaan heti alkuunsa...
Huomenna on pakko syödä sen verran, että saa ajatukset pysymään kasassa ku täytyy ylppäreihinki opiskella.. Mutta vaan sen verran.
Ens viikolla sitte meneeki taas vaikeemmaks tää ruokasähellys, ja koska mullehan ei aiheuta tarpeeks harmaita hiuksia ku stressaan niitä ruokamääriä ni S oli järjestäny vielä lisäyllärin. Tänään tuli lentoyhtiöltä infomaili, että mulle on tilattu lennoille intialaista ruokaa. Siis öh? S ei todellakaan haluu tehä tästä mulle liian helppoa. Ja se kaikista masentavin puoli tässä on se, että toi on niin kultanen teko. Miten se ostaa mulle matkaliput sinne ku valitan etten jaksa mitään ku kaikki on perseestä ja koulu stressaa ja sää on huono ja väsyttää etc. Ja ku huumorimielessä tokasen puhelimessa miten lentomatkustaminen on paras dieetti ku sikäläinen ruoka on mitä on, ni johan tulee spesiaalisapuskaa. Se on niin kultanen ja ihana ja parasta mitä ihminen voi rakkaaltaan toivoa, ja mä en osaa kelaa ku omia fucking selluliittejani!? Jotain säälittävyyden makua havaittavissa...
Hei ihanaiset!
Niinku otsikko jo ilmottaa, oon kurkkuani myöten täynnä tätä leikkidiettii. Siis jumalauta oikeesti, täs on sahattu nyt matkasta asti välillä 50-51, ja nyt tuli mitta täyteen. Vitonen on ihan kiva noin niinku numerona, ei mtn henkilökohtasta, mutta nyt oon ihan helvetin kyllästyny tuijottaa sitä vaa'assa joka hemmetin aamu. Mitä mä kuvittelen pelleileväni tässä, painoa koitan pudottaa enkä ees muista millon mulla ois viimeks ollu nälkä! Tai huimausta, tai huomattavan kylmä. Aina pikkusen mut ei koskaan oikeesti. Aina oon ihan tyytyväinen olooni, ei meinaa lähtee jalat alta heikotuksesta eikä lihakset tärise kuntopiirien takia. Siispä fine, jos 600kcal on mun elimistölle liikaa ni leikataan sitte vähän annoskokoa. 12 pvn päästä oon taas lähössä S:n vahdittavaks joten siihen asti ei muuta ku suuta suppuun ruokapöydässä. Ja mä siis todella tarkotan sitä.
Tän päivän syömiset: ei mitään.
Viimeyönä heräsin valtavaan vitutukseen (god knows why) ja uhmakkaasti ku kolme vee päätin että tänään en syö. Helppo homma, ekaks kouluun, sieltä suoraan töihin ja illalla kiiresti salkkarit pyörimään, sitte koiran kanssa lenkille ja iltatupakan kautta nukkumaan. Paitsi että just tänään äitin pitiki olla laittamassa lihapullia ja spaghettia. Millonkaan se ei noteeraa syönkö iltapalaa, mutta just TÄNÄÄN sen piti tulla lihapullinensa ehdottelee mulle höpöjä. Kieltäydyin kohteliaasti ja se tarjos silakkapihvejä. No ei kiitos niitäkään, "söin jo töissä". Kiva kuiteski yrittää saada tää homma lakoomaan heti alkuunsa...
Huomenna on pakko syödä sen verran, että saa ajatukset pysymään kasassa ku täytyy ylppäreihinki opiskella.. Mutta vaan sen verran.
Ens viikolla sitte meneeki taas vaikeemmaks tää ruokasähellys, ja koska mullehan ei aiheuta tarpeeks harmaita hiuksia ku stressaan niitä ruokamääriä ni S oli järjestäny vielä lisäyllärin. Tänään tuli lentoyhtiöltä infomaili, että mulle on tilattu lennoille intialaista ruokaa. Siis öh? S ei todellakaan haluu tehä tästä mulle liian helppoa. Ja se kaikista masentavin puoli tässä on se, että toi on niin kultanen teko. Miten se ostaa mulle matkaliput sinne ku valitan etten jaksa mitään ku kaikki on perseestä ja koulu stressaa ja sää on huono ja väsyttää etc. Ja ku huumorimielessä tokasen puhelimessa miten lentomatkustaminen on paras dieetti ku sikäläinen ruoka on mitä on, ni johan tulee spesiaalisapuskaa. Se on niin kultanen ja ihana ja parasta mitä ihminen voi rakkaaltaan toivoa, ja mä en osaa kelaa ku omia fucking selluliittejani!? Jotain säälittävyyden makua havaittavissa...
torstai 10. maaliskuuta 2011
kuinni tökkii...
50.5
Tässähän junnailen. Safkat on menny taas kerran suunnitellusti reisille, kaverit raahas nuudelibaariin lounaalle joten tuli vetästyä sen sortin kaloripommi että huhhuh. Onneks otin pienimmän mahollisen, ja ilman mitään lisukkeita. Joten oon ainaki kaikkeni tehny haittojen minimoimiseks ja koska toi takaisku sattu kahelta iltapäivällä, elättelen toivoa ettei huominen aamupaino ois noussu.
Nyt postailen taas töistä, kuhan saan tosta koneet kiinni ja tilityksen hoidettua ni kutsuu raflatapaaminen äitin kanssa. Toivon, henkeen ja vereen ettei se ala turheen tilailee mulle ruokaa siellä, saattasin vaikka syödä. Drinkki maistuis kieltämättä, pitkä päivä takana ja shut up se joka meinaa kuittailla siitä keskellä viikkoa tissuttelusta koska jos tää sh joskus helpottaa ni enköhän mä alkoholiongelman hanki seuraavaks joten mitäs sitä kohtaloa jarruttelemaan.
Jepskukkuu, pitkä päivä takana ja sen takia kanssa teksti on vähän perseeseen ammuttu karhu -osastoa... Ainaki voin ylpeenä todeta, että fatin lounaan jälkeen kävelin kaikki välit koulu-kirjasto-duuni (joihin normaalisti nappaan spåran) joten hyötyliikuntaa on kertyny reilu 2h! Ja työiltaani piristin litralla vihreetä teetä, katotaan kuittaileeko vaaka aamulla nuudeleista! :)
Tässähän junnailen. Safkat on menny taas kerran suunnitellusti reisille, kaverit raahas nuudelibaariin lounaalle joten tuli vetästyä sen sortin kaloripommi että huhhuh. Onneks otin pienimmän mahollisen, ja ilman mitään lisukkeita. Joten oon ainaki kaikkeni tehny haittojen minimoimiseks ja koska toi takaisku sattu kahelta iltapäivällä, elättelen toivoa ettei huominen aamupaino ois noussu.
Nyt postailen taas töistä, kuhan saan tosta koneet kiinni ja tilityksen hoidettua ni kutsuu raflatapaaminen äitin kanssa. Toivon, henkeen ja vereen ettei se ala turheen tilailee mulle ruokaa siellä, saattasin vaikka syödä. Drinkki maistuis kieltämättä, pitkä päivä takana ja shut up se joka meinaa kuittailla siitä keskellä viikkoa tissuttelusta koska jos tää sh joskus helpottaa ni enköhän mä alkoholiongelman hanki seuraavaks joten mitäs sitä kohtaloa jarruttelemaan.
Jepskukkuu, pitkä päivä takana ja sen takia kanssa teksti on vähän perseeseen ammuttu karhu -osastoa... Ainaki voin ylpeenä todeta, että fatin lounaan jälkeen kävelin kaikki välit koulu-kirjasto-duuni (joihin normaalisti nappaan spåran) joten hyötyliikuntaa on kertyny reilu 2h! Ja työiltaani piristin litralla vihreetä teetä, katotaan kuittaileeko vaaka aamulla nuudeleista! :)
tiistai 8. maaliskuuta 2011
give me back my energy!
50.8
Hei pliis, MITEN mulla voi taas olla menkat? Tää kierto on menny nii pahan kerran vituroilleen etten ihmettelis vaikka loppuis kokonaan kohta. No, ehkei näissä painolukemissa vielä vaaraa mutta vituttaa tämmönen epäsäännöllisyys! Viikonloppuna oltiin taas nätisti 49-puolella ja nyt on joku kirottu menkkaturvotus, TAAS, ja olo on niin väsyny nuutunu ja kertakaikkiaan paska, etten jaksa hinata persettäni ees autokouluun. Kovastihan nä päätin että kyllä mä sinne meen, mutta puolen tunnin päästä pitäs lähtee nostelee jos meinaisin ehtii ja tässä mä istun yhä puoliks yöpuvussa ja kaisen pahalle. Jessus millon musta on tullu tämmönen saamaton paska, eilen sain aamulla luettua ylppäreihin, mentyä kouluun ja sieltä töihin mutta kotiin päästyä ku piti opiskelun jatkua ni joku iski enkä pystyny repii itteeni enää kirjan ääreen. Oon kertakaikkiaan voimaton. Paskat, mulla ei oo aikaa tämmöseen! On töitä, koulua ja ylppärit. Ens viikolla pitää alkaa lukee myös pääsykokeisiin ja siinä sivussa käysä autokoulussa ja ratsastamassa joten tää ei voi todellakaan jatkua näin!
Ruokailut on onneks menny nyt viimepäivinä aika kohilleen, minkä takia toi menkkaturvotus turhauttaaki kahta kauheemmin! Tänää siis menny
Lenkillä kulutin 177kcal, joten miinusten puolella mennään. Tänää on tosin pakko vielä syödä lämmintä ruokaa, koska joudun huolehtii että pikkusisko saa safkaa ja se alkaa heti vinkumaan jos ite en syö ja siitä sitte tulee sanomista. Onneks meillä on kasvissosekeittoa jääkaapissa, joten eiköhän mun ruokavalio sen 50kcal lisää kestä.
Tän taas huomaa miten tää ottaa elämää sitä enemmän valtaan mitä vähemmän syö. Musta ainaki on tullu kunnon putkiaivo, en kykene enää minkäännäkösiin pitkän tähtäimen suunnitelmiin vaan kaukokatseisuus rajottuu seuraavaan ruoka-aikaan ja siihen, miten paljon meinaan ehtiä lukea kokeisiin ennen sitä. Ootan vaan että nää neljä viikkoa on ohi ja voin vaihtaa ton opiskelun vaikkapa urheiluun? Mun säälittävät lenkit, lihaskuntopätkät ja satunnaiset kuntopyöräilyt ei riitä mihinkään, kuhan saan järjestettyä aikaa kalenteriin ni lähtee semmonen sporttikausi että oksat pois. Huomaan että ku paino rupee heiluu 50 rajoilla ni pienet kalorimäärät vaatii tueks liikuntaa jotta painonlasku pysyy yllä. Aattelin olla välitavotepainossani (48kg) huhtikuun puoleenväliin mennessä ku suuntaan taas toiseen osotteeseen, ja sitte jos (ja KUN) se ei mulle riitä ni 45kg pitäis olla näytössä YO-juhliin mennessä.
Ja koska selkeet tavotteet vaatii selkeetä toimintaa, lähen NYT syömään sen keiton päästäkseni kuluttaa sen pois. Sen jälkeen venyttelyä ja vihreetä teetä jotta pääsis myös sanomaan goodbye menkkaturvotus. Mun painoahan ei minkään maailman hormonit nosta!
Hei pliis, MITEN mulla voi taas olla menkat? Tää kierto on menny nii pahan kerran vituroilleen etten ihmettelis vaikka loppuis kokonaan kohta. No, ehkei näissä painolukemissa vielä vaaraa mutta vituttaa tämmönen epäsäännöllisyys! Viikonloppuna oltiin taas nätisti 49-puolella ja nyt on joku kirottu menkkaturvotus, TAAS, ja olo on niin väsyny nuutunu ja kertakaikkiaan paska, etten jaksa hinata persettäni ees autokouluun. Kovastihan nä päätin että kyllä mä sinne meen, mutta puolen tunnin päästä pitäs lähtee nostelee jos meinaisin ehtii ja tässä mä istun yhä puoliks yöpuvussa ja kaisen pahalle. Jessus millon musta on tullu tämmönen saamaton paska, eilen sain aamulla luettua ylppäreihin, mentyä kouluun ja sieltä töihin mutta kotiin päästyä ku piti opiskelun jatkua ni joku iski enkä pystyny repii itteeni enää kirjan ääreen. Oon kertakaikkiaan voimaton. Paskat, mulla ei oo aikaa tämmöseen! On töitä, koulua ja ylppärit. Ens viikolla pitää alkaa lukee myös pääsykokeisiin ja siinä sivussa käysä autokoulussa ja ratsastamassa joten tää ei voi todellakaan jatkua näin!
Ruokailut on onneks menny nyt viimepäivinä aika kohilleen, minkä takia toi menkkaturvotus turhauttaaki kahta kauheemmin! Tänää siis menny
- Rahkaa 60kcal
- Hapankorppu margariinilla 51kcal
- Omena 40kcal
Lenkillä kulutin 177kcal, joten miinusten puolella mennään. Tänää on tosin pakko vielä syödä lämmintä ruokaa, koska joudun huolehtii että pikkusisko saa safkaa ja se alkaa heti vinkumaan jos ite en syö ja siitä sitte tulee sanomista. Onneks meillä on kasvissosekeittoa jääkaapissa, joten eiköhän mun ruokavalio sen 50kcal lisää kestä.
Tän taas huomaa miten tää ottaa elämää sitä enemmän valtaan mitä vähemmän syö. Musta ainaki on tullu kunnon putkiaivo, en kykene enää minkäännäkösiin pitkän tähtäimen suunnitelmiin vaan kaukokatseisuus rajottuu seuraavaan ruoka-aikaan ja siihen, miten paljon meinaan ehtiä lukea kokeisiin ennen sitä. Ootan vaan että nää neljä viikkoa on ohi ja voin vaihtaa ton opiskelun vaikkapa urheiluun? Mun säälittävät lenkit, lihaskuntopätkät ja satunnaiset kuntopyöräilyt ei riitä mihinkään, kuhan saan järjestettyä aikaa kalenteriin ni lähtee semmonen sporttikausi että oksat pois. Huomaan että ku paino rupee heiluu 50 rajoilla ni pienet kalorimäärät vaatii tueks liikuntaa jotta painonlasku pysyy yllä. Aattelin olla välitavotepainossani (48kg) huhtikuun puoleenväliin mennessä ku suuntaan taas toiseen osotteeseen, ja sitte jos (ja KUN) se ei mulle riitä ni 45kg pitäis olla näytössä YO-juhliin mennessä.
Ja koska selkeet tavotteet vaatii selkeetä toimintaa, lähen NYT syömään sen keiton päästäkseni kuluttaa sen pois. Sen jälkeen venyttelyä ja vihreetä teetä jotta pääsis myös sanomaan goodbye menkkaturvotus. Mun painoahan ei minkään maailman hormonit nosta!
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
takasin ruotuun
50.5
Myönnetään, toi luku oli mulle positiivinen yllätys! Voin nimittäin kertoa, että matkalla tuli syötyä. Kolme fucking bouffet-ateriaa päivässä, ainoo hyvä puoli oli siinä että pystyin ite lataamaan pääasiassa salaattia ja hedelmiä. Mutta koska noi kolme kirottua ateriaa päivässä myös oli perheen kanssa yhessä, oli mun pakko ladata lautaselle mukaan myös lämmintä ruokaa. Onneks bongailin sieltä sitte kaikki maholliset pinaatti- ja munakoisovaihtoehdot, joilla siis pyrin pitämään satsit mahollisimman low-fat, mutta ai sitä päivää ku huomasin että grillatut vihanneksetki uitetaan öljyssä ja paistetut kuorrutetaan juustolla ni eipä jääny muita vaihtoehtoja ku rasvaa nassuun. Ilosesti olin kylläkin yllättyny mun itsekurista, aamaisella kiersin pannukakut, marmelaadit ja hunajamurot kaukaa ja söin lähestulkoon pelkästään papuja tomaattikastikkeessa, kananmunanvalkuaisia ja hedelmiä. Noi hedelmätiskit oliki mun loman pelastus, tuoreet ananakset, sharonit ja melonit valmiiks pilkottuina vei mun huomiota riittävästi pois kaikista suussasulavista makeista laivonneisista ja toinen toistaan himottavamista grilliruuista ja kastikkeista! Oisko ollu kolme päivää millon sorruin maistelemaan kaloripommeja, vaikka ei niistä ruuista mitkään kyllä kevyitä ollu. Vastapainoks painelin joka ikinen päivä rannalle lenkille ja rääkkäsin itteäni salilla, eli ainaki pyrin maksimoimaan ton sairaan energiamäärän hyväkskäytön! Kaikista pahin fail tais kuitenkin kyllä olla koko matkan kestäny drinkkiputki, joka ilta jakso siis viini ja coctailit maistua. Kotiin palatessa olo oli niin järkyttävän turvonnu ja lihava, että jouduin tosissaan keräämään kaikki rohkeuden rippeet mennäkseni vaa'alle. Olin valehtelematta oottanu jotain välillä 53-54, joten tää paino ehdottomasti ilahdutti, vaikka 50-puolella taas ollaanki! Ja nopsasti toiki toivonmukaan lähtee, kuhan vaan pidän kurin päällä!
Hyvin on nyt kieltämättä lähteny käyntiin, eiliset kalorit oli 580 ja tänään otin töihin evääks vaan omenaa ja porkkanaa, joilla on pakko jaksaa 5 asti ku loppuu. Sen jälkeen tosin oon menossa kaverillenu yökyläilemään, joten en voi vielä varmaks sanoa päivän muita aterioita. Mutta nyt ainakin siis
Myönnetään, toi luku oli mulle positiivinen yllätys! Voin nimittäin kertoa, että matkalla tuli syötyä. Kolme fucking bouffet-ateriaa päivässä, ainoo hyvä puoli oli siinä että pystyin ite lataamaan pääasiassa salaattia ja hedelmiä. Mutta koska noi kolme kirottua ateriaa päivässä myös oli perheen kanssa yhessä, oli mun pakko ladata lautaselle mukaan myös lämmintä ruokaa. Onneks bongailin sieltä sitte kaikki maholliset pinaatti- ja munakoisovaihtoehdot, joilla siis pyrin pitämään satsit mahollisimman low-fat, mutta ai sitä päivää ku huomasin että grillatut vihanneksetki uitetaan öljyssä ja paistetut kuorrutetaan juustolla ni eipä jääny muita vaihtoehtoja ku rasvaa nassuun. Ilosesti olin kylläkin yllättyny mun itsekurista, aamaisella kiersin pannukakut, marmelaadit ja hunajamurot kaukaa ja söin lähestulkoon pelkästään papuja tomaattikastikkeessa, kananmunanvalkuaisia ja hedelmiä. Noi hedelmätiskit oliki mun loman pelastus, tuoreet ananakset, sharonit ja melonit valmiiks pilkottuina vei mun huomiota riittävästi pois kaikista suussasulavista makeista laivonneisista ja toinen toistaan himottavamista grilliruuista ja kastikkeista! Oisko ollu kolme päivää millon sorruin maistelemaan kaloripommeja, vaikka ei niistä ruuista mitkään kyllä kevyitä ollu. Vastapainoks painelin joka ikinen päivä rannalle lenkille ja rääkkäsin itteäni salilla, eli ainaki pyrin maksimoimaan ton sairaan energiamäärän hyväkskäytön! Kaikista pahin fail tais kuitenkin kyllä olla koko matkan kestäny drinkkiputki, joka ilta jakso siis viini ja coctailit maistua. Kotiin palatessa olo oli niin järkyttävän turvonnu ja lihava, että jouduin tosissaan keräämään kaikki rohkeuden rippeet mennäkseni vaa'alle. Olin valehtelematta oottanu jotain välillä 53-54, joten tää paino ehdottomasti ilahdutti, vaikka 50-puolella taas ollaanki! Ja nopsasti toiki toivonmukaan lähtee, kuhan vaan pidän kurin päällä!
Hyvin on nyt kieltämättä lähteny käyntiin, eiliset kalorit oli 580 ja tänään otin töihin evääks vaan omenaa ja porkkanaa, joilla on pakko jaksaa 5 asti ku loppuu. Sen jälkeen tosin oon menossa kaverillenu yökyläilemään, joten en voi vielä varmaks sanoa päivän muita aterioita. Mutta nyt ainakin siis
- Omena 44kcal
- Porkkanaa 27kcal
Yht. 71kcal
Hmm, tää mun kaveri onneks itekki enemmän tai vähemmän taistelee syömisensä kanssa joten tuskimpa ylittää 600 tänään. Ja voin huomennaki aamulla vedota siihen että alan voida pahoin jos syön liian aikasin, kaikki mahollisuudet on siis onnistua! Nyt peukut ja perseet pystyyn että pääsisin takasin 4-alkuseen jo tän viikon puolella!
Oon nyt töissä kirjottamassa tätä joten tekstin laatu on aika kurasta kaivettua, ens kerralla sitte paremmin! Hyvää maaliskuuta muruset ja tsemppipotkut kaikille, me pystytään siihen! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)