Olis varmaan pitäny kirjottaa jo parjantaina mutten usko että ketään ois kiinnostanu täällä lukea miten simputan itelleni blogissa ja itken failattua päivää. Sellanen se nimittäin oli, sanon vaan että 1900kcal ja varmaan samanverran alkoholia tul.i huiskastua niin että hiskista vaan. Eilen sitten kaikki syöminen koostu täytetystä paprikasta ja välipalaks omenaa, viinirypäleitä ja tomaattia. Kiitos niitten 421kcal pahin turvotuksen tunne alkaa nyt olla voitettu, mutta sanon vaan että eilisen verostesta ruokakrapulasta en vähään aikaan muistakkaan kärsineeni! Sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi oli pakkasen puolella, varsinki ku ton ihme mättöperjantain kruunas se, että jänistin punnituksesta. En vaan uskaltanu! Tulkaa siis ja haukkukaa luuseriks, sen oon ansainnu!
Tänään on taas alkanu päivä kevyesti, jollain on ollu pakko täyttää mahaa etten innostu illalla lappaamaan liikaa grilliruokaa. Siispä omena, mehukeitto ja vesimeloni on ollu ahkerassa käytössä. En oo vielä ehtiny laskea päivän kokonaiskaloreita mutta teen sen sitte ku on koko potti kasassa eli ennen nukkumaanmenoa. Tästä siis tosissaan tulee taas yhenmoinen haasteilta koska tuun suoraan ratsastustunnilta ruokapöytään. Positiivista on sentään se, että ratsastaessa kulutan yleensä semmosen vajaat 400kcal ja sen lisäks meinaan kävellä tallille ja takasin 3km per suunta. Ongelmana vaan tossa on se, että ratsastustunnin jälkeen oon aina nälkänen ku paastoava anakonda ja se on sillon goodbye itsekuri, siis helpommin ku yleensä. Mielenkiintosta on se, että normaalisti ku on kunnon nälkä ni mun motivaatio olla syömättä vaan kasvaa. Jotenki vaan ratsastuksen jälkeen oon aina valmis syömään vasemman jalkani ja toi nälkäjuttu ei päde sillon ollenkaan. Oon kuitenki täysin varustautunu ruuan jälkeen lähtee vielä polttamaan lisäenergiat lenkkipolulle, motivaationa toimii myös se, että aski tupakkaa on ostettava, muuten itken huomenna ennen koulua ilman aamuröökiä. Sen lisäks pitää taas turista S:n kanssa puhelimessa minkä teen mielummin luonnon helmassa kuin kotona, kiitos meiän naurettavan huonojen äänieristeiden. Eilen onnistuin taas saamaan hysteerisen kohtauksen sille puhelimessa ja kiljuin siitä miten oon umpikujassa tän elämän kanssa koska se vaatii multa liikaa ja uhraan sille enemmän ku se ikinä uhrais mulle enkä koskaan tuu saamaan sitä mitä todella haluun jolloin mun pitäis vaan lähteä mutta eihän me haluta elää ilman toisiamme? Ja blaablaablaa, tästäkin vois jauhaa ikuisesti. Se vaan on uskomattoman vituttavaa miten kaikki voi heittää häränpersettä yhessä vuodessa ja mennä täysin sekasin. Sanon vaan, että jos joskus oisin tienny mihin tää homma S:n kanssa mut vielä ajaa, en ois kuunapäivänä antanu sille lupaa tapahtua. Mutta turha rypistää kun paska on jo housussa, nyt eletään näin. Ja mitenkäs onnistuinkaan taas liukumaan aiheesta toiseen ilman mitään johdonmukasuutta?
Tulkaa joku järjestämään mun elämä jooko, en kestä tätä kirottua paskanjauhantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti