torstai 30. joulukuuta 2010

hihhei

Pakko oli tulla tänne kuuluttaa ihmeen tapahtumisesta. Tiistaina tulin taas tänne vieraille maille ja siitähän onki syöminen taas alkanu, en siis oo mitenkään hillittömästi sikaillu mutta ottaen huomioon että oon parhaani mukaan noi päivät suomessa boikotoinu leipää ja lämmintä ruokaa ni tää on aikamoista hiilihydraattien ja muiden ruokamassojen riemujuhlaa. Kuitenki tänään vaaka ilmotti mulle 50.8. Motivoi kyllä aika reippaasti, jos jatkan samaan malliin ni saan pian rutistettua alle 50! Nyt on aionoo pelko etten saa sniikattua syömisiä enää niin tehokkaasti koska S vahtii mua haukkana kokoajan, se oli kieltäny mua painamasta alle 52 kiloa (hah dream on) ja nyt näki että sekä numero että minä oltiin pienennytty. (vielä ku itekki huomais peilissä muutoksen?) Jokatapauksessa nyt saan mentyä keskimäärin 800kcal/päivä, ja vaikka se on tähän asti näköjään riittäny tiputtamaan mun painoa, en ois niinkään varma että se toimii jatkossa. Ja vituttava puoli tässä on myös se, että jos mua syötetään ku sikaa ennen teurastusta, ajaudun oksentamaan päästäkseni niistä kaloreista eroon ja sitte mennään taas, en haluis joutuu siihen niin hirveen usein turvautumaan... Mutta löpinät sikseen, tulin ilmottamaan että nyt on 51 alitettu ja ku vaaka on kolme päivää putkeen pysyny sen alemmalla puolella, uskallan vetää rastin tonne sivuun.

Hejdå kaikille ja TSEMPPIPOTKUT PERSUKSILLE!<3

lauantai 25. joulukuuta 2010

tule joulu kultainen

Siis ei jumaliste mä oon aina ollu jouluihminen, oon nauttinu ruuasta lahjoista suklaasta ja joulusiivouksesta. Nyt huomaan vaan että tosta listasta nautintoa mulle aiheuttaa enää se siivoominen. Olin antanu itelleni luvan syödä jouluruokia, joten pöydässä vaan söin, ihan vaan siitä ilosta että siihen oli lupa, mikään ei oikeestaan maistunu miltään. Lahjoja avasin ihan innolla, mutta aina ku näin mitä siellä oli sisällä, tuntu etten ollu ansainnu mitään. Ja kynttilänä kakun päällä loppuillasta päädyin oksentamaan suklaata. Illalla kävelin koiran kanssa rantaan ja pysähdyin tupakalle ja itkin, itkin, itkin. Oli vaan tyhjä olo. Siis täysin perseestä, kaikki. Aamulla öin kaks leipää ja suklaata ja oksensin. Kohta on taas ruokaa pöydässä ja mä itken edelleen. Haluisin vaan et tää paska ois ohi, haluun kiivetä jonkun syliin itkemään ja kertoo kaiken mut oikeestaan en haluu et kukaan huomaa mitään. Miten helvetissä saan tän hysteerisen itkun loppumaan etten joudu selittelee äitille ruokapöydässä?!



Ainii, mittailin itteeni ympäriinsä eilen ja...

Vyötärö: 59cm -> 57cm
Lantio: 85cm -> 80cm
Reisi: 52cm -> 50cm (se paksuin löllökohta mikä aina hinkkaa yhtee)
Käsi: 25cm -> 24cm
Pohje: 35cm -> 34cm

Huomenna kirjaan taas kalorit ylös ja ylihuomenna onki edessä taas matka muille maille, pakoon taas hetkeks kotioloista kunnes siellä taas huomaan vaan haluuvani karkuun sitä elämää tänne pohjoseen. Aika säälittävää tää touhu ei voi muuta sanoo!

Ja uusia lukijoitaki on näköjään hypänny kyytiin, tervetuloa!

maanantai 20. joulukuuta 2010

fätti meininki

Aamupaino 51.5

Putoshan se 700g, hieno homma. Tän päivän oli tarkotus mennä hyvin, koko päivä tekemistä, ei aikaa ruualle. Söin siis jo aamulla puolikkaan ruisleivän kalkkunalla ja porkkanan. Ajattelin että sillä mennään huomiseen asti.

No, kello 11 illalla tulin kotiin ja olin ottamassa kivennäisvettä jääkaapista, sieltä vilkuttiki mulle kattilallinen spaghettia. Ei ketään kehottamassa syömään, ainoostaan äiti joka jopa vihjas ettei nuyt enää tähän aikaan kannattais. Ja kukapa muu ku minä riensi juoksujalkaa hakemaan lautasen ja kauho pastaa oikein olan takaa! Siis miten pettyny voi ihminen itteensä olla, annan failaamisen itelleni anteeks jos se johtuu siitä että S tai kuka hyvänsä on tuputtamassa/syöttämässä väkisin. Mutta tällasta täyttä oman kontrollin menetystä ei oo tapahtunu mulle kuukausiin, oon niin raivona että haluisin mukiloida itteni oikein pahan kerran. Koitan kuitenki välttää kaikenlaista ulkonäköä haittaavaa itsetuhoisuutta joten tää tietää paastoa huomiseks. Illalla on tarkotus lähteä kavereitten kanssa istuskelemaan ja drinksuille joten tulee hilpee meininki ku en oo syöny koko päivänä ja tinttasen jtn alkoholipitosta.

Siitäs sait läskipaska, no food tomorrow.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Nää päivät taas.

Vaaka heitti aamusta taas paskat yllärit, 52.2kg. Ja eilenhän kaloreita tuli joku reilu 500, kaikki ennen iltakaheksaa? Onneks vilkasu kalenteriin palautti mun uskon elämään, menkkaturvotus se siellä varmaan mua häiritsee. Vaikkakin oon usein sitäki riesaa pitäny vähän urbaanina legendana, oon jotenki ihan vainoharhanen kaiken tämmösen kanssa. En vaan pysty ottamaan tosissani sitä että mun keho turpoais pelkkien hormonien takia, oon varma että koko paska jothuu siitä että ite oon tehny jtn väärin.

Syömiset tänään on taas menny ihan jees;

-Spaghettia bolognesekastikkeella 270kcal
-Keksi 40kcal
-Hapankorppu kinkulla 26kcal
-Läkerolei 25kcal
-Klementiiniä 18kcal

yht. 379kcal

Mites toi määrä näyttiki noi isolt tossa listattuna, vaikka ei kaloreita kyllä oo niin hirmusesti. Jotenki maha vaan tuntuu epäilyttävän täydeltä, tässä vaiheessa oon taas ihan varma että oon joko laskenu väärin tai kalorilaskuri kusettaa ja että todellisuudessa oon vetässy napaan ainaki kolme kertaa ton määrän. Jännä tää vainoharhasuus, alan epäilee omaa järkeeni kohta!

Meni muuten kivasti perjantaina, kaloreita kerty jotain päälle tuhat plus että kiskoin tasaseen tahtiin drinksuja kolmeen asti yöllä, eli todellisuudessa se määrä oli about miljoona. Kuitenki aamupaino eilen oli "vaan" 52kg. Siis ihan sikana joo, mut olin varautunu johonki 53-alkuseen, vielä kaks viikkoo sitte sain olla ilonen jos oli paino ees himpunverran 52 puolella, vaikka oisin just paastonnu! Tässä just katoin ruoka/painopäiväkirjaa ja huomasinki että on vaa'an lukema tippunu nyt 4kg muutamassa viikossa. Nyt pelkään joka aamu että tahti hidastuu tai että tää lähtee nousuun takas, mikä sinänsä on älytöntä koska tuskin mä nyt ihan rehellisesti lihon jos syön alle 600kcal/päivä, korkeintaan saattaa olla se ruokamassa ite vielä sisällä lisäämässä painoa (minkä takia pyrinki olemaan syömättä 7 jälkeen) mutta kuitenki oon sydän sykkyrällä joka kerta ku astun vaa'alle. Ihanku jotkut pahat voimat vois saada mut lihomaan riippumatta siitä mitä ite teen. Ettei mulla vaan ois vähän turhan hilpee mielikuvitus...

Mut kevyttä viimestä adventtia kaikille, valmistautukaa henkisesti joulupyhiin, varmasti yhtä vaikeeta aikaa kaikille meistä eli koittakaa tsemppaa murmelit!<3

perjantai 17. joulukuuta 2010

work it out baby


Aamupaino tänään 51.2! Siis miinus 800g eilisestä, jolloin paino hyppäs taas 52.0. Aika heittelevää siis, ja mitä luultavimmin koska oon alkoholin avulla aika tehokkaasti haihduttanu nesteitä itestäni... Eilisen syömiset siis:

-Piiieni leipä+margariini+kalkkunaleike 67kcal
-Klementiinä 18kcal
-Jauhelihaa 120kcal
yht. 205kcal

Ja kaloreitahan tohon tuli todellisuudessa vielä hulppeesti lisää koska oltiin erään ystävän kanssa istuskelemassa iltaa ulkona kera skumpan ja valkoviinin. Mutta mullahan siis ei oo tapana laskea kaloreita alkoholista, koska en oo vielä tähän mennessä huomannu niitten olevan mikään syy painonnousulle, päinvastoin yleesnä vaaka näyttää seuraavana aamuna pienempää koska se taikajuoma poistaa nesteitä niin tehokkaasti!

Tänään onki sitte vähän ongelmallisempi päivä edessä, illalla ollaan menossa ulos syömään. Onneks fiksuna tyttönä katoin jo etukäteen ravintolan ruokalistan netistä ja siellä oli kiltisti infottu myös kalorimääristä, joten valitsin jo etukäteen low-fateimman. Siinäki pelkästään on kuiteski jo 570kcal mikä on aika saatanan paljon noin niinku yhelle safkalle, varsinki ku pelkään että yleisön painostuksesta on pakko kiskasta nassuun vielä jotain jälkiruokaa. Ja kaiken hulluuden huippu on se, että onnistuin hetkellisen mielenhäiriön vallassa imasemaan aamulapaks kaks hapankorppua juustolla ja kalkkunalla sekä appelsiinia! Tänään siis menny yhteensä jo 146kcal ja voisin lyödä itteäni koska muutenhan en syö aamupalaa, nyt vaan tottakai ku on yks kalorien riemuvoitto edessä vielä illalla ni pakko jo alotella heti aamusta! En taas ymmärrä itteäni, tän ois voinu nippanappa saada pysymään 600 rajoissa ellen nyt ois innostunu siitä jääkaapista heti aamusta... Onneks kävin sentään koiran kanssa 40min reippaalla kävelyllä ennen aamupalaa ja kohta taidan vielä hyödyntää muutaman tunnin efektiivistä shoppailuaikaa ennenku syöttölä kutsuu, ehkäpä saan muutaman kalorin poltettua etukäteen!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Läski totuus

51.7. Ekaa kertaa viikkokausiin 51-alkunen numero vaa'assa! En oo aikoihin kehdannu ees julkistaa painoani tällä sen jälkee ku kaikki räjähti käsiin. Siis jossain vaiheessa oletin vaan voivani syödä "pikkusen" enemmän, sillai vähitellen kohotella kalorimääriä että paino pysyin paikoillaan ja laihdutuksesta tulis pikku "tauko" ihan vaan koska tuolla meren takana dieetin vetäminen kertakaikkiaan on mission impossible.

Yks kaunis päivä joku viis viikkoo sitte satuin sitte ottamaan riskin ja astumaan vaa'alle, ai että oli wake up -call isoilla alkukirjaimilla ku se vilkutti mulle 55,3. Väänsin itkua ja päätin että nyt tuli loppu, ekaks kelasin vaan ottaa kevyemmin mutta eihän siinä viikkookaan menny ku jo vetelin ruokaa roskikseen ja oksensin lähestulkoon mahani pihalle. Ah tää SH on kertakaikkiaan nam! Sitte paino pysähty yli viikoks 54kg lukuunottamatta niitä aamuja ku se oli noussu huolimatta edeltävästä alle 800kcal päivästä, voin muuten sanoa että se oli epätoivoa huipussaan! Nyt on viimein onneks hyvä putki päällä ja paino on tippunu muutamalla sadalla grammalla joka aamu, tää tahti sais nyt säilyä kiitos! Haluun olla alle 51 jouluaattoon mennessä mikä tarkottaa että jouluaattoon asti joka ikinen päivä on kalorit alle 600, siis reippaasti alle! Ja pakkanen kutsuu lenkkeilemään, tällä kertaa onnistun ja kirkkaasti, lupan sen itelleni ja teille!!

Wish me luck bunnies!

perjantai 10. joulukuuta 2010

up and down

-1,5kg eilisestä, O je.

Pelkään vaan pahoin että tää onni on väliaikasta, nyt on alas menny pari lasillista viiniä ja muutama rommishotti. Mun on pakko alkaa kanavoida tätä pahaa oloa jotenki paremmin ku dokaamiseen, siitä ei tuu ku valtava määrä kaloreita. Kohta taidan vielä lähteä pienelle sulattelulenkille ulos, samalla vois vetästä pienet hermosavut. Sitä ennen pitää kuiteski tehä piparitaikina valmiiks S:n kanssa.

Syömiset tänään:

-Kaurapuuroa appelsiininpaloilla ~200kcal
-Jättikatkaravun pyrstöjä ~85kcal
-Leipää + tuorejuustoa ~200kcal

yht. 485 mistä miinustetaan n. 235kcal mitkä kulutin liikunnalla. Oon niin täynnä, ahdistaa. Toi leipä oli vikatikki, tiedän. S vahti voeressä eikä jättäny vaihtoehtoja. Pelkään että tää turvotus näkyy vaa'assa huomenaamulla, oon niin täynnä. Luultavasti meen tapaamaan ystäväni vessanpöntön tän postauksen jälkeen, nää kaikki kalorit huutaa haluuvansa ulos.

tiistai 7. joulukuuta 2010

just fuck everything


Miks luen muitten onnistumiskertomuksii, miten niitten paino vaan laskee ku lehmän häntä ja sit ku ne mässää ni oho laskiki vielä enemmän! Miks kaikki muut onnistuu nii hyvin mut ite joudun leikkaa irti vasemman jalkani et painasin vähemmän? Tää meni putkeen viimeks niin pitkä aika sitte et mua hävettää, sillon näin sen nelosen vilahtavan vaa'assa ja HALUUN SEN SUUHEN TAKASIN KIITOS. Ja vaa'asta patterit loppu, ens viikolla pääsen kotipuntarlle taas ja sit alkaa nii saatananmoinen turbo et nää kilot lähtee, juosten. Paskat miten turhauttavaa.

Suusta alas tänää menny mustaa kahvia ja kivennäisvettä 1,5 litraa. Oon hölkänny paikallani ja ravannu portaita ylös ja alas. Ja taas tää menee niin hukkaan, illalla S:n mamin synttärit eli yhteinen illallinen tiedossa. Jos oisn himassa tää ois täydellinen paasto, mut eipä vaan täällä. Turhaa, niin vitun turhaa tää koko touhu. Miksen voi vaan juosta pakoon ruokaa ja kaikkia jotka haluu syöttää mua?

maanantai 6. joulukuuta 2010


Tässä sitä taas ollaan. Hermot meni, S tuputti ruokaa, käski ottaa lisää ja lisää ja lisää, lopulta kysäsin suoraan että mikä helvetin tarve sillä on pakkosyöttää mua? Ja sittehän sieltä rupeski tulemaan kommenttia...

"Huomaan ettei sun syömiskäyttäytyminen oo normaalia. Lasket kokoajan kaloreita, nään sen susta, sun katse harhailee pakettien kylkiin ku luulet ettei kukaan huomaa. Sä rakastat laittaa ruokaa mutta syötät sen lopulta muille. Käyt keskustelua ittes kanssa ruokapöydässä etkä huomaa ympäristöä, et osaa nauttia syömisestä. Nään miten juokset paniikissa lenkille iltasin etkä osaa pysyä paikallas, oot liikkeessä koko ajan. Sun mielessä on jatkuvasti pelkät ravintoarvot, ajattelet vaan ruokaa ja syömistä. Ja älä yritä sanoa ettei se oo totta, mä tiedän sen, Mä nään sen."

Sitä rataa. Kielsin kaiken, tottakai. Mihin mä tarttisin apua? Kyllähän mä nyt herranjumala sentään lopettaisin tän jos siihen ois tarve, mutta en haluu. En oo lähelläkään valmis, vasta pääsemässä vauhtiin taas pitkästä aikaa!

Eilinen meni hyvin ruokien suhteen, aamulla leipää kurkkuviipaleilla, n. 100kcal. Teen kanssa en ottanu leivosta vedoten siihen että tulee paha olo jos syö makeeta tyhjään mahaan. Iltapalaks makaronilaatikkoa (jonka ite tein!) about 300 kcal edestä ja myöhemmin vielä jätskiä, jonka oksensin. Siis ilman sen enempää suunnittelua, olin kylpyhuoneessa putsaamassa meikkejä ja yhtäkkiä se vaan nous kurkkuun. Ja siinähän oli mahollisuus päästä eroon niistäki kaloreista joten miks ei? Muutenki oksentelu on taas vähentyny viimeaikoina! Tänäaamuna S ei raaskinu herättää mua, joten se oli jo syöny aamupalan ku heräsin. Oman joghurtn tottakai kaadoin vessasta alas ku se ei nähny, joten toistaseks tän päivän osalta on 0!

Mutta onneks mikään ei koskaan suju ilman ongelmia... Tänäaamuna mua oli odottamassa eteishallissa valtava joulusukka, täynnä suklaata. Lindt-konvehteja, ferrero-rochereita ja hasselpähkinätryffeleitä. Ynnä muuta, kaiken kruunaa vielä erittäin massiivinen milka-suklaapukki! Ja tiiän, että mun on syötävä niitä, S:n nähden. Tsekkasin just netistä ja yhessä pikkusessa konvehtissa on about 55kcal! Jestas, viis sellasta ja kalorisaldo on täynnä. Mitä helvettiä nyt?! On niin nurkkaan ahdistettu olo...

perjantai 3. joulukuuta 2010

smaklig måltid

Aamulla puolen tunnin reipas lenkki ennen aamupalaa, miinus 300kcal. Aamupalaks sämpylää, tuoretta, ihanaa, S haki leipomosta ku oli heittäny casanovansa töihin. Onneks sentään laitoin pelkkää kurkkua päälle! Vaan yks pienenpieni viipale goudaa, en voinu välttää ku S vahti. Kävelylle hepan kanssa, ei uskaltanu ratsastaa ku oli liian liukasta... Ehkä joku tunti? Reippaasti aurinkoisessa säässä lumihangessa, joku reilu miinus 100 kcal? En muista viimepäivistä mitään muuta ku painot ja kalorit. Fucking nice taas, muistan miten tää viimetalvena vei mut mukanaan jonnekki mustaan kuoppaan josta keväällä kömmin ylös "nauttimalla elämästä aidosti" (=lihomalla). Nyt on taas suunta alaspäin, oon ihan kalorikaasuissa enkä enää tajuu muuta, ihan vitun ahdistavaa. Ja samalla oon onnellinen tämmösessä omassa pikku maailmassa... Eipä vaisinkaan, tyytyväinenhän mä oon koska yhtäkkiä tää taas tuntuu sujuvan. Joo fine, söin aamupalaa ku sika mut onks reilu puolikas sämpylä paljon, sillon se tuntu niin tajuttomalta mutta ihanku joku järjen ääni kaukana menneisyydessä koittas vihjasta ettei puolikas sämpylä kurkun kanssa oo paljoa yhelle päivälle, VAIKKA siinä viipale goudaa pääski mukaan? Ei jumalauta ku huomaa taas tasantarkkaan mitä meinataan ku sanotaan että syömishäiriöt johtuu vinksahduksesta korvien välissä, fyysiset muutokset on vaan oireita. Oon ihan pihalla, mun alkuperänen samusirkka on vaihtunu johonki salakavalaan ana-ääneen joka siellä kiljuu ja saa mut tuntee itteni skitsofreenikoks! Periaatteessa nautin siitä, tiiän kokemuksesta että mitä enemmän tää valtaa mut, sitä tehokkaammin saan aikaan tuloksia. Ja sitte voin taas ottaa iisimmin, nyt pitää vaan kiristää tahtia ja antaa läskeille kyytä oikein olan takaa!

Hassu juttu muuten, heräsin tossa aattelemaan että puran tänne blogiin kaikennäköstä skeidaa kaikesta mitä nyt eteen tulee tän ruokakriisin tiimoilta maustettuna kaikella muulla mussutuksella. Yhtäkkä pisti mieleen että hitto, siellähän joku oikeesti lukee tätä lässytystä ja miettii mikä ihme ongelma tääki on olevinaan! Jotenki tuli semmonen fiilis että ku jengi tätä tekstiä lukee, ni ne kuvittelee tän ruudun taakse anorektikkoa leikkivän normaalipainon ylärajoilla kiikkuvan rumiluksen, jolla on säälittävä rakkauselämä. Rupee vaan tosissaan pikkuhiljaa tuntuun että jaan itestäni täällä ihan harvinaisen säälittävää kuvaa...

Nyt jotta tästä tekstistä tulee mahollisimman katkonainen ja epäjohdonmukanen, mun on pakko vielä fiilistellä että 10 viikkoa täällä meren takana sijaitsevassa syöttölässä lähenee loppua ja kohta oon vanhassa kunnon joulupukkimaassa taas! Ja vaikka haaste on ollu kova, oon onnistunu pitämään pääni syömisen kanssa! Kotona on suunnitteilla sitte elämän eka yli vuorokauden mittanen paasto, siihen kerään vielä tahdonvoimaa ja itsekuria. Viikon päästä kanssa oon luvannu ittelleni julkistaa tähtitieteellisen painoni tänne, anteeks ku oon ollu heikko häviäjä ja pimittäny teiltä sen vahingonilon... No, anyways tänäaamuna vaaka taas hymyili mulle ja nyt koitan olla varovainen tän iltapalan kanssa. Ja anteeks, tää postaus oli taas yhtä tyhjän kanssa mutta pakko mun oli tulla tänne sössöttämään. Tähän mennessä päviän kalorit plusmiinus nolla ja tällä viikolla aiemmin 200-700 välillä. Nyt iltapalaks merikrottia ja punajuuri-ragoutia. Ei jessus kaikki ruoka saa mut voimaan pahoin, ihan kaikki. Alkaa oksettaa.