Ja taas on maanantai. Oho ja minne se yks viikko taas hävis? Vihaan sitä ku odottaa ja odottaa perjantaita ja viikonloppua ja on varma että tää on nyt just se viikko mitä ei jaksa enää ja sitte JES, perjantai. Kunnes sama paska alkaa taas alusta. Varsinki nyt ku pitää alkaa vakavissaan valmistautua ylppäreihin eikä saa hetken rauhaa ees kotona. Nytteki laitoin just teen hautumaan ja alan psyykkaa itteäni henkisesti siihen, että pitää sisäistää käsittämätön määrä informaatiota liian lyhyessä ajassa. Ihmettelen vaan niitä jotka joskus ammoisina aikoina vati seittemän aineen YO:t kerralla ja vielä selvis siitä. Ite oon ihan helisemässä näitten neljän aineen kanssa. Mut sitte se on ohi, valmis ja tehty. Muutama hassu viikko eikä tarvii enää istua koulussa nököttämässä, eikä varsinkaan stressata kirjotuksista! Kysymys on vaan, miten rytmitän elämäni sen jälkeen? Miten hitossa kierrän pullasiivuja ja kakkupaloja ku en voi enää paeta kouluun?! Muutama naurettava viikko enää ja S:llä on taas vapaat kädet täyttää mut kaiken maailman tortuilla jolloin mun kaikki tähänastiset saavutukset taas on turhia!! Viimevuonna ihan tosissaan luulin että tähän mennessä oisin valmis mutta paskat oon ollu liian laiska, ahne saastanen ihrapallero. Vaikka ehtiihän näissä viikoiss vielä tapahtua ihme... HAH mitä unelmoin.
Koulussa tein oikeen emämunauksen ku kaveri pamahti sisään picnic-patongin kanssa, jota valitettavasti ei jaksanu syödä loppuun. Ja arvatkaas kelle se meni? *röh* Tervetuloa vaan lähes sata kaloria (katoin picnicin sivuilta äskön ja tota luokkaa se mun suupala about oli...) Olin vielä oikeen ehtiny herättelee ruokahalua yhellä omenalla, että varmasti oisin mässäämässä heti tilaisuuden tullen! Jotenki se on niin paljon vaikeempi kieltäytyä jos on jo syöny alle jtn pientä, mulla ainaki :( Pakko silti sanoa että tunsin itteni aika kuninkaaks ku kävin kaupassa kahen kaverini kanssa, jotka halus ostaa suklaata. Hetken olin jopa kateellinen että ne voi tosta noin vaan hetken mielijohteesta napata tuplan ja duellopussin mukaan ilman mitään surua mutta sitte kattelin ettei oo kyllä nää kaverit sieltä hoikimmasta päästä, ja samantien oli lievä ylemmyydentunne ku ite painelin kaupasta ulos eväänä yks omena ja aski tupakkaa. (vaikka sittre tuliki toi patonkiepisodi...) Nyt sitte lipitän tota jättikupillista teetä ja välipalaks nautin just porkkanan ja pari lusikallista rasvatonta raejuustoa. Illan otan sitte syömisten suhteen taas mahollisimman kevyesti ja lenkin jälkeen en syö enää mitään. Nyt lukittaudun huoneeseeni koulukirjojen ja teemukin kanssa ja jos joku tulee utelemaan nälkätilanneta, voin rehellisesti sanoa että tapoin sen jo aikasemmin picnicin paahtopaisti -patongilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti