So called good day...

First things first, eli uudet lukijat taas ihanan lämpimästi tervetuloa, ette usko miten tää taas piristi mun päivää! :)

Aamu meni sitte nappiin. Heräsin kello kuus ja pistin kahvin valuu siks aikaa ku lähin juoksemaan. 20min ja jouduin juoksee vielä ylimääräsen kierroksen koska olin normaalin lenkin kanssa valmis jo 15min jälkeen. Sen jälkeen kippasin mitään ajattelematta pois kookosjogurtin mikä oli ihan mua varten jätetty jääkaappiin. Satun jumaloimaan sitä kyseistä makua eli aika intensiivisesti sain koirankakkoja ajatella siitä eroon hankkiutuessani etten olis sortunu lusikalliseen... Mutta mun oiva taktiikka sekottaa se kahviin ja kaataa koko mömmö lavuaarista alas toimi jälleen vaikka meinasinkin saada slaagin ku varaisukki lähestulkoon bongas mut rysän päältä. Voin luvata että oisin aika hiton pahasti nesteessä jos täällä jäisin kiinni siitä että välttelen syömistä noin "radikaalisti". Eli jos syön pieniä annoksia tai vaikka tomaattia metwurstin sijaan ni sitä katotaan naama huolesta rypyllä mutta jos noi huomaa että rupeen sylkee lihapullat servettiin/oksentaa/kaataa roskikseen ni se on sitte korvasta kiinni ja valkotakkisten luo, nää ei siedä mitään tohon liittyvää omista henkiläkohtasista syistään, mikä tietty tekee mun elämästä jonkinverran hankalaa.

Lounaaksi meni tänään puolikas croissant ja vesimelonia, tykkään kun vesimelonista mun maha tulee aina tosi täyteen ja on niin turvonnu olo ettei pysty eikä tee mieli enää syödä, vaikka todellisuudessa ei oo menny ku muutamakymmen hassu kalori! Niillä sitte mentiin iltaan asti, jolloin piti alkaa keittää spaghettia. Siinä vaiheessa varadaddyllä sytytti, sehän halus paistaa pannulla oliiviöljyssä eiliset spaghetinjämät ja mä tuijotin suu auki sitä tirisevää rasvaa missä ne luikerot kiilteli ja öljyn käry tuli olohuoneeseen asti. Kiitos siis menetetystä ruokahalusta, varsinki kun sain vielä vakuutettua etten voi syödä sitä koska en siedä oliiviöljyn makua ruuassa. Siispä söin ihan pienen annoksen uutta pastaa ihan pienen ketsuppinokareen kanssa ja good was. Olin ihan aikuisten oikeesti_täynnä. Siinä sitte pitelin vatsaani ja mitäs toi herra toteekaan siihen, "hahah cookie noin käy ku syö kerralla hirveen määrän tyhjään mahaan!" Ja siis anteeks mikä hirvee määrä? Tiiän ettei se kiinnittäny huomiota mun ruoka-annokseen ku silmät kiiluen imeskeli niitä omia rasvamakaronejaan mutta tunsin itteni niin epäonnistuneeks ja oisin halunnu lyödä sitä ja sen jälkeen itteeni. Vaikka oikeesti pitäis vaan olla tyytyväinen että ne luulee mun syövän kunnolla? Toi taas on yks niitä asioita mitä on niin vaikeeta selittää, tätä haluu viimeseen asti piilotella ja samalla pieni osa toivoo että joku huomais ja huolestuis. En tiedä jos muut kokee ton samalla tavalla mutta mulla se ainaki menee just noin.

Loppuun mun on vielä pakko kertoa päivän isoin virhe, koska hyvä tarina on opettavainen tarina. Opetus siis tänään on: älä syö kenenkään kädestä. Istuskelin sohvalla kun S tuli syöttämään mulle palan tobleronea, suoraan suuhun. Tossa vaiheessa kieltäytyminen on mahotonta ja kävin nopeet laskut päässäni siitä, voinko elää ton suklaapalan kanssa. Kuvittelin sen olevan naftit 30kcal jotka poltan jo venyttelemällä joten otin sen, ja arvatkaas oliko yllätys suuri kun tsekkasin sen energiamäärän siitä paketin kyljestä, joka siis yhessä palassa oli 106kcal!!? Siis aina kun laitat suuhus jotain laita se sinne ITE ja OLE SELVILLÄ SIITÄ MITÄ SE ON. Muuten saattaa joutua jälkeenpäin itkemään omaa tyhmyyttään yhtä suklaapalaa lihavampana...

Nyt taitaa kuiteskin tulla iltavenytysten aika ja sitten kauneusunille, ciao ja laihtumisiin<3