Ja suurin niistä on rakkaus...

Miks se on niin kaukana? Miks ihmeessä en saa sitä mielestäni? Mistä lähtien oon ollu tämmönen nyyhky-herkistelijä?
Missä välissä mä rakastuin? Mulle ei pitäny tapahtua niin, mun piti olla tunteeton rautanainen. Ja silti, poks. Se vaan yllätti mut. Ja se satuttaa, satuttaa niin helvetisti! Voisin itkeä joka helvetin hetki sitä, miten oon joutunu tähän, miks annoin tän tapahtua ja miks en vaan estäny sitä. Enhän mä ees yrittäny kunnolla, annoin mennä vaan vaikka tiesin, että kaivan itelleni hautaa samaan tahtiin ku annan näitten tunteiden syventyä.
Ja silti oon onnellinen, voisin leijua ilmassa ja laulaa hoosiannaa, niin ihana tää tunne on. Ainoa isompi tunne ku se viha, jota tätä kaikkee kohtaan tunnen, on se rakkaus. Niin helvetin itkettävän surkuhupaisaa. Ei mun pitäny olla tällanen!
Ja silti, mä vaan rakastan.

P.S, huomenna koko päivä tallilla, ei siis mitään mahiksia eksyä turhanpäiten jääkaapille. Se sentään nostattaa mielialaa mukavasti!

nå äntligen!

Ojdå, 51.1kg! Huhuh ku oon ilonen ettei se toissapäivänen sikailu räjäyttäny vaakaa! :) Nyt edessä taas viikonloppu JESS. Siis herranjumala oon onnellinen että tää viikko loppuu kohta, oon ollu täysin paska koululainen ja laihduttajana (hyi mikä sana) ihan täys vitsi. Ens viikolla sitte taas homma pelaamaan täysillä, eli ruoka no no ja läksyt yes yes. Nyt suunnitelmissa on parin kaverin kanssa mennä vähän istuskelemaan ja siemailemaan parit drinksut eli kaloriarmeija on tulossa taas, mutta nyt sallin sen itelleni koska oon ansainnu pikku relaxing-hetken. Siispä alan tästä sutimaan aurinkopuuteria ja sitten lähen läpyttämään.

Hejdå kullat<3

FUCKING 201 CALORIES

EILINEN HÄVETTÄÄ! Siis hävettää oikeesti niin saatanasti että kovan tuskan takana on ees kehdata kertoo siitä. Menin siis kahvittelee kaverin kanssa ja siinä tuli napattua pala juustokakkua latten kaveriks. Ajattelin että muuta en sinä päivänä syö eli voin ihan hyvillä mielin päästää suun makeeks tosta. (Jooh no toi hommahan kusahti jo siihen että aikasemmin otin kaverin tarjoomana pari ranskalaista mutta thank god vaan pari...) However, siinä kaverin kanssa läskeiltyäni tulin illalla kotiin ja siitäkös riemu vasta ratkes! Yhtäkkiä aloin vaan imuroimaan leipää ja juustoa ja jauhelihakastiketta ja jätskiä ja mitä ikinä sattu l.öytymään. Availin vaan kaappeja ja söin. Siis herranjumala, oonhan mä ennenki failannu ja sortunu johonki kiellettyyn pullapalaan tms, mutta tommonen kontrolloimaton ahmiminen ilman että ees istun pöydän ääreen syömään... HUHHUH aloin jo epäillä oonko vaihtanu itteni johonki toiseen ku oli niin hämärää toimintaa multa, ei siis lainkaan mun tapasta! Ja jumaliste ku oli maha pömpöllään, sittehän vielä vedin hysteerisen itkukohtauksen S:lle puhelimessa ja vaikka todellinen syy mun raivoomiselle oli se miten vihasin itteäni ja lihavaa olotilaani, niin tuli kyllä taas kaivettua ruumitta ylös haudasta ja riehuttua oikein olan takaa kaikista olemassaolevista ongelmista. Eikä todellakaan ollu mikään pikkuhepuli. Olin ihan hysteerinen ja aloin hyperventiloida ja pelkäsin että saan taas kohta paniikkikohtauksen. Tänäaamuna herätessä oli siis turvoksissa sekä maha että silmaät...

No tänään yritän parhaani mukaan hyvittää ton eilisen, S:n kanssa höpöttelin jos äskön ja kyllä se edelleen kaipaa ja rakastaa mua, nou hätä siis. Mutta tää ruokapuoli aiheuttaa mulle edelleen oksennusrefleksejä. Puolille päivin kuljin siis turpeena ku hiivataikina mutta iltapäivään mennessä olin onneks jo kehittäny jopa jonkinmoisen nälän. Sitte olin tyytyväinen ku nälkäsenä mulle tulee jotenki kevyt olo ja ajattelin jo että hyvitän ton eilisen paastoomalla koko päivän. No sitte tulin koulusta kotiin puol kuuden aikaan ja nappasin pari haarukallista spaghettia ja jauhelihaa. JA OMENAN. Siitä napsahti sitte 201kcal ja nyt oikeesti köytän itteni työtuoliin kiinni etten pääse enää keittiöön. Tän päivän syöminen oli nyt tässä koska en haluu joutuu huutamaan henkisestä läskituskasta huomenaamulla vaa'alla. Pelkään sitä nyt jo ihan kirahvina. En kestä jos se näyttää enemmän ku viimeviikolla. Isäpuoli onneks kerto sellasen lohdullisen infon (jota en ihan täysin uskalla uskoa...) että meiän vaaka näyttäs kilon oikeeta painoo enemmän. Juups sitä toivon, ja näytti se mitä hyvänsä, haluujn sen olevan vähemmän ku viimeviikolla. Nyt sormet ja varpaat ristiin kaikki, tarviin teiän tsemppiä! Niin naurettavalta ku se kuulostaaki ni joka ikinen kerta ku astun vaa'alle, mun kädet vapisee pelosta. En enää koskaan haluu olla painava, haluun olla laiha, pieni, kevyt ja ihanan siro.

Huomista totuudenhetkeä odotellessa sitte vielä lipitän teetä ja lähen lenkille, ylppäreihin en saa luettua. Hötkyilen ja hepuloin liikaa ei vaan onnistu. Aikasin nukkumaan siis ja aamulla heti puntarille pelkäämään.

Se on moro nyt<3

Kyllä patongilla pääsee...

Ja taas on maanantai. Oho ja minne se yks viikko taas hävis? Vihaan sitä ku odottaa ja odottaa perjantaita ja viikonloppua ja on varma että tää on nyt just se viikko mitä ei jaksa enää ja sitte JES, perjantai. Kunnes sama paska alkaa taas alusta. Varsinki nyt ku pitää alkaa vakavissaan valmistautua ylppäreihin eikä saa hetken rauhaa ees kotona. Nytteki laitoin just teen hautumaan ja alan psyykkaa itteäni henkisesti siihen, että pitää sisäistää käsittämätön määrä informaatiota liian lyhyessä ajassa. Ihmettelen vaan niitä jotka joskus ammoisina aikoina vati seittemän aineen YO:t kerralla ja vielä selvis siitä. Ite oon ihan helisemässä näitten neljän aineen kanssa. Mut sitte se on ohi, valmis ja tehty. Muutama hassu viikko eikä tarvii enää istua koulussa nököttämässä, eikä varsinkaan stressata kirjotuksista! Kysymys on vaan, miten rytmitän elämäni sen jälkeen? Miten hitossa kierrän pullasiivuja ja kakkupaloja ku en voi enää paeta kouluun?! Muutama naurettava viikko enää ja S:llä on taas vapaat kädet täyttää mut kaiken maailman tortuilla jolloin mun kaikki tähänastiset saavutukset taas on turhia!! Viimevuonna ihan tosissaan luulin että tähän mennessä oisin valmis mutta paskat oon ollu liian laiska, ahne saastanen ihrapallero. Vaikka ehtiihän näissä viikoiss vielä tapahtua ihme... HAH mitä unelmoin.

Koulussa tein oikeen emämunauksen ku kaveri pamahti sisään picnic-patongin kanssa, jota valitettavasti ei jaksanu syödä loppuun. Ja arvatkaas kelle se meni? *röh* Tervetuloa vaan lähes sata kaloria (katoin picnicin sivuilta äskön ja tota luokkaa se mun suupala about oli...) Olin vielä oikeen ehtiny herättelee ruokahalua yhellä omenalla, että varmasti oisin mässäämässä heti tilaisuuden tullen! Jotenki se on niin paljon vaikeempi kieltäytyä jos on jo syöny alle jtn pientä, mulla ainaki :( Pakko silti sanoa että tunsin itteni aika kuninkaaks ku kävin kaupassa kahen kaverini kanssa, jotka halus ostaa suklaata. Hetken olin jopa kateellinen että ne voi tosta noin vaan hetken mielijohteesta napata tuplan ja duellopussin mukaan ilman mitään surua mutta sitte kattelin ettei oo kyllä nää kaverit sieltä hoikimmasta päästä, ja samantien oli lievä ylemmyydentunne ku ite painelin kaupasta ulos eväänä yks omena ja aski tupakkaa. (vaikka sittre tuliki toi patonkiepisodi...) Nyt sitte lipitän tota jättikupillista teetä ja välipalaks nautin just porkkanan ja pari lusikallista rasvatonta raejuustoa. Illan otan sitte syömisten suhteen taas mahollisimman kevyesti ja lenkin jälkeen en syö enää mitään. Nyt lukittaudun huoneeseeni koulukirjojen ja teemukin kanssa ja jos joku tulee utelemaan nälkätilanneta, voin rehellisesti sanoa että tapoin sen jo aikasemmin picnicin paahtopaisti -patongilla.

Perjantai paasto ja punnitus

Takana 26h paastoa: heikotus, tärinä ja onnellinen olo! Eilen oli kunnon suut makeaksi -päivä, menin kaverin kanssa kahville kahen viimesen tunnin sijaan ja siitä lähti mässyttämällä puolikas korvapuusti. Sitte näin seuraavan kaverin jonka kanssa mentiin vetäsemään sushit ja jälkkäriks vielä mega-annos ben&jerry's jätskiä. Sitte oliki maha taas nii pömpöllä että iltaseittemältä tein itelleni hyvän lupauksen paastota väh. seuraavat 24h. Aamupaino oli huimat 52.3kg ja siitäkös suutuin, ihme sika ku vieläki ylittää ton 52kg vaikka se saavutettiin jo ajat sitte ja normaalisti on kanssa pysyny ihan kiltisti sen alapuolella! No koska aattelin et caramel chewchew se siellä jyllää ja menkkaturvotus rupee painaa päälle ni päätin ottaa ton huiman luvun ihan rauhallisesti ja kattoo illalla painon uudestaan, jolloin se sitte oliki tippunu 900g tosta aamusesta. Näitä paastonjälkeisiä painoja en vaan jotenki osaa koskaan ottaa vakavasti koska ne on aina niin väkisin rutistettu että yhen porkkanapalan jälkeen tapahtuu taas nestetasapainossa ihmeitä ja vaa'an numerot nousee ku kuuraketti. Kaikesta huolimatta lasken kuitenki homman nyt olevan kontrollissa ja voin jatkaa niin hyvillä mielin ku tässä tankkerivartalossa on mahollista. Eipä siis muuta kun adjö ja laihaa yönjatkoa!

Hulluuden rajalla?

Voiko olla mahollista, että kaks tuntia haravoimalla polttaa yli kolmesataa kaloria? Ja sen lisäks oon kävelly 40 min reippaasti eli yhteensä oisin tän päivän aikana kuluttanu reippaasti yli neljäsataa? Ja silti mulla on huono omatunto siitä, että söon tänään 652 kaloria, ihanku kulutetut kalorit ei merkkais mitään tai ettei niitä vois ottaa vakavasti, en luota niihin! Salakavalasti joku tyhmä laskuri/sykemittari/muu informaatiolähde uskottelee mulle, että oon kuluttanu energiaa ja yrittää vaan saada mut syömään lisää ja lopulta joku salaliitto, joka tän koko jäynän on suunnitellu nauraa mulle koska oon säälittävä läski köntyspontus! Hmm, olikohan tää vainoharhasuus yks merkki siitä että päässä on joku pahemminki vinksahtanu laihdutuksen suhteen? Jotenki on nimittäin epärealistista ajatella, että MÄ oisin jotenki sairas, että MULLA oikeesti ois joku SH. Eihän oo, en oo tarpeeks laiha enkä hyvä enkä omistautunu tälle! Vai oonko?

Tänään näin ekaa kertaa kesän jälkeen yhen tutun koulussa. Tää tuttu ei siis turhia höpise eikä todellakaan jakele mitenkään kohtuuttomasti kohteliaisuuksia, ennemminki pyskii olemaan vähän ihnottava. Se sitte totes mulle että "sä oot joka kerta jotenki pienemmän näkönen ku nään sut, ihanniinku villapaita joka kutistuu pesukoneessa!" Ja koska tiiän, ettei toi ollu mikään semmonen OMG ku oot LA1H4HH<3<33133253 Vaan ihan vaan ohimenevä kommentti, mä jopa melkein uskon sitä ja samalla alan epäilee omaa järkeäni koska kai nyt ite nään miten törkee mammutti oon? Siis fine, tajuun kyllä etten oo mikään himoläski, jolle oikeesti ois terveydellistä haittaa ylipainosta, vaan ihan vaan peruspullee. Ja silti kuulen tommosia kommentteja? Mun kaveri joka kanssa pelleili ruuan kanssa pari vuotta takaperin ja jolta tää itseasiassa on vähän mullekki rantautunu sano kanssa jotain tapaan "en tajuu miten oot pysyny noin pitkään noin laihana ku yleensä ote herpaantuu..." Siis what? a) En oo missään vaiheessa ollu LAIHA. Oon saattanu laihTUA vähäsen, mutta pyöree oon edelleen. ja b) Mun otehan herpaantu aika helvetisti tossa loppukeväästä, mähän olin kesäkuussa oikee dinosaurus! Ja nyt seuraavaks oon taas epäilemässä, että mun kavereilla on joku "kusetetaan se läskiks" -kampanja menossa mun seläntakana. Ja kylläjoo, tiedän miten crazyltä se kuulostaa mutta miks muuten ne puhuis tollasia, haluuks ne vaan olla kivoja mulle? Vai enks mä ite huomaa? Vai eiks ne vaan huomaa? JOKU tässä on kyllä väärässä, ja se en VARMASTI oo minä!!

Paskaa sieltä ja vitutusta täältä.

Olis varmaan pitäny kirjottaa jo parjantaina mutten usko että ketään ois kiinnostanu täällä lukea miten simputan itelleni blogissa ja itken failattua päivää. Sellanen se nimittäin oli, sanon vaan että 1900kcal ja varmaan samanverran alkoholia tul.i huiskastua niin että hiskista vaan. Eilen sitten kaikki syöminen koostu täytetystä paprikasta ja välipalaks omenaa, viinirypäleitä ja tomaattia. Kiitos niitten 421kcal pahin turvotuksen tunne alkaa nyt olla voitettu, mutta sanon vaan että eilisen verostesta ruokakrapulasta en vähään aikaan muistakkaan kärsineeni! Sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi oli pakkasen puolella, varsinki ku ton ihme mättöperjantain kruunas se, että jänistin punnituksesta. En vaan uskaltanu! Tulkaa siis ja haukkukaa luuseriks, sen oon ansainnu!

Tänään on taas alkanu päivä kevyesti, jollain on ollu pakko täyttää mahaa etten innostu illalla lappaamaan liikaa grilliruokaa. Siispä omena, mehukeitto ja vesimeloni on ollu ahkerassa käytössä. En oo vielä ehtiny laskea päivän kokonaiskaloreita mutta teen sen sitte ku on koko potti kasassa eli ennen nukkumaanmenoa. Tästä siis tosissaan tulee taas yhenmoinen haasteilta koska tuun suoraan ratsastustunnilta ruokapöytään. Positiivista on sentään se, että ratsastaessa kulutan yleensä semmosen vajaat 400kcal ja sen lisäks meinaan kävellä tallille ja takasin 3km per suunta. Ongelmana vaan tossa on se, että ratsastustunnin jälkeen oon aina nälkänen ku paastoava anakonda ja se on sillon goodbye itsekuri, siis helpommin ku yleensä. Mielenkiintosta on se, että normaalisti ku on kunnon nälkä ni mun motivaatio olla syömättä vaan kasvaa. Jotenki vaan ratsastuksen jälkeen oon aina valmis syömään vasemman jalkani ja toi nälkäjuttu ei päde sillon ollenkaan. Oon kuitenki täysin varustautunu ruuan jälkeen lähtee vielä polttamaan lisäenergiat lenkkipolulle, motivaationa toimii myös se, että aski tupakkaa on ostettava, muuten itken huomenna ennen koulua ilman aamuröökiä. Sen lisäks pitää taas turista S:n kanssa puhelimessa minkä teen mielummin luonnon helmassa kuin kotona, kiitos meiän naurettavan huonojen äänieristeiden. Eilen onnistuin taas saamaan hysteerisen kohtauksen sille puhelimessa ja kiljuin siitä miten oon umpikujassa tän elämän kanssa koska se vaatii multa liikaa ja uhraan sille enemmän ku se ikinä uhrais mulle enkä koskaan tuu saamaan sitä mitä todella haluun jolloin mun pitäis vaan lähteä mutta eihän me haluta elää ilman toisiamme? Ja blaablaablaa, tästäkin vois jauhaa ikuisesti. Se vaan on uskomattoman vituttavaa miten kaikki voi heittää häränpersettä yhessä vuodessa ja mennä täysin sekasin. Sanon vaan, että jos joskus oisin tienny mihin tää homma S:n kanssa mut vielä ajaa, en ois kuunapäivänä antanu sille lupaa tapahtua. Mutta turha rypistää kun paska on jo housussa, nyt eletään näin. Ja mitenkäs onnistuinkaan taas liukumaan aiheesta toiseen ilman mitään johdonmukasuutta?

Tulkaa joku järjestämään mun elämä jooko, en kestä tätä kirottua paskanjauhantaa.

Back in business

On ollut muutaman päivän tauko kirjottamisesta, mistä oon tosi pahoillani. Maanantaina palasin takasin kotiin ja siinä oli hirmunen hulabaloo nähä kaikkia kavereita pitkästä aikaa ja sitte eilen alko koulukin, ja nyt on eka hetki sunnuntain jälkeen ku sain kunnolla aikaa istua alas. Ja nyt voin kertoa, että syömänen/sen väliin jättäminen on taas ruvennu sujumaan toivotulla tavalla ja on ihanaa ku mä oon se, joka saa päättää missä syön ja millon eikä kukaan tarjoo mitään väkisin! Kun kaveri tänään tarjos puolikasta valkosuklaakeksiä, sain ihan rauhassa kieltäytyä ja se oli sillä hyvä. Vaikka tuntu että kuola valu suupielestä samalla kun sanoin ei ja koitin olla ottamatta katsekontaktia sen herkkupalan kanssa niin se oli kuitenkin ei, ja samantien nostin omia otsekuripisteitäni. Samaten kun tulin kotiin niin äiti vaa nilmotti että hellalla on ruokaa, ei siis mitään yhteistä syömistä, ei ketään vahtimassa kuinka paljon otan eikä mitään väliä vaikka hautaisin hiekklaatikkoon koko aterian, kukaan ei vaan huomaa eikä jaksa kiinnittää huomiota vaikka näkiski. Ah tää vapauden ja kontrollin tunne!

Eilen siis tuli valitettavasti ladattua sisuksiin yli 600kcal. Alle 1000 kuiteskin! Jos nyt ootte pettyneitä etten pysy hihnan päässä ruokailuni kanssa niin voin selventää, että elefanttiosa noista kaloreista tuli viinistä, ja alkoholin laskemista en ota niin pilkuntarkasti. Hommahan meni siis sillä tavalla, että olin sopinu meneväni kaverini luo koulun jälkeen, aikeissa oli tehä ruokaa yhessä. Tää kaveri onneks kanssa suhtautuu syömiseen vähän nurinkurisesti syömiseen ni ihan sen ehdotuksesta tehtiin kanasalaattia, johon ainoot kalorit tulee siitä itse kanasta. Loput on salaattia kurkkua ja tomaattia, ei siis paljon mitään. Tohon kaveriks otettiin vielä viipale täysjyväleipää margariinilla ja vähärasvasella oltermannilla. Tehtiin tehokas laskutoimitus minkä tuloksena koko aterian saldoks tuli 320kcal. Oltiin kuitenki niin fiiliksissä ku nähtiin ekaa kertaa pariin kuukauteen, että päätettiin juhlistaa viinipullolla. Suunnitelmissa oli vielä pikkupullo ettei ihan mee ryypiskelyks mutta eiköhän ollu laseissa vielä pohjat jäljellä ku jo nakitettiin kaverin poikaystävä alkoon. Naukkailtiin siinä sitte parvekkeella vähän enemmänkin ja nautittiin ilta-auringosta tupakan kera. Ja siinä hetkessä ei todellakaan ollu tarkotus vetää mitään täysiä peppuja mutta siitä huolimatta heilutti vähän kun istuin metrossa matkalla kotiin. Ja tän päivän eka varsinainen koulupäivä eli kello kuuden herätyski tuntu vähän nihkeeltä ja hampaita pestessä vapisutti epäilyttävästi. Hengissä kuiteskin ollaan ja syömällä suuhun meni eilen vaan kanasalaatti ja leipä about kello kuus, eli tyytyväinen oon, varsinki ku liikuin 300kcal edestä!

Tänään sitte jatku hyvää rataa, koulussa roikuin klo 8-16 minkä ajan kittasin vaan pepsi maxia ja kahvia, päivän eka ruoka oli äitin tekemä tonnikalaspaghetti joskus viiden aikaan mistä kaloreita tuli 286. Iltapalaks mulla on tomaatti-kurkku-raejuusto -salaatti(105kcal) ja omena. Sen lisäks meen lenkkeilee vielä koiran kanssa ja samalla soitan S:lle, sillä vaikka miten arvostan tätä ruokailun kontrollointia niin mulla on ikävä, ihan sairas ikävä. Inhoon sitä ku en osaa olla tyytyväinen ikinä just siihen mitä mulla on, aina on ruoho vihreempää aidan toisella puolella. Mutta lohduttaudun ajatuksella, että mitä ahkerampi nyt oon laihduttamisen kanssa, sitä varmammin voin taas enemmän nauttia elämästä ku syksyllä palaan sinne. Nyt siis ei auta ku kiskasta salaatit huiviin ja häipyä viipottamaan ton haukun kanssa.

Nauttikaa dieeteistä, ciao!<3

Kerrnanki mulla oli hyvä aamu! Herätykello piippas 07.30 ja samantien säntäsin lenkille. Tein vielä ylimääräsen kierroksen siihen normaaliin rundiin ja selvisin silti samassa ajassa, mikä tarkottaa että kipitin aikas lujaa vauhtia ja kulutin taas tosi kivasti! Mulla tulee aina niin hyvä mielik siitä ku ehin tekee kunnon kalorivajeen jo ennen päivän ekaa suupalaa, siis isomman ku -30kcal jos pissattaa koiran tms.Ton reippaan rykäsyn jälkeen venyttelin vielä ahkerasti puol tuntia, nyt on jo niin sporttinen olo ettei tee mieli syödä suupalaakaan! Juoda vaan vihreetä teetä ja istua jossain lootusasennossa loppupäivä, vaikka se ei kyllä käy. Se hemmetin aamupala on kuiteskin pakko syödä, kyse on vaan siitä miten ison osan siitä onnistun skippaamaan. Ja toi lootusasento-idea jää siihen kun mennään S:n kanssa shoppaamaan, vaikka hyvä niin, kuluttaa enemmän!
Nyt S onneks on niin itkemässä ja poissa tolaltaan (hormoonit menee ympäri-ämpäri..) ettei todennäkösesti tajuu kiinnittää huomitota siihen, meneekö mun leipä aamupalapöydässä suuhun vai taskuun. Pitääki mutten muistaa vetää isotaskuset verkkarit jalkaan syömisen ajaks! Kaupungilla pyöriessä on aina tuhat hyvää syytä siihen, minkä takia ei just nyt viittis poiketa kahville tai bagelille johonkin ja ku tullaan kotiin ni hupsis, en nyt enää tähän aikaan viitti syödä noita cantuccineja ku kohta tehään ruoka kuiteski ja sit en jaksa syödä sitä. Eli tästä näyttäs tulevan hyvä päivä, aurinkoki paistaa!

Eilisestä vielä sen verran, etten päässy punnitsee itteeni koska se vaaka on mitä on ja ajattelin mieluummin oottaa viikon pidempään hyvää vaakaa johon luotan. Siispä mulla on nyt viikko aikaa saada numerot pienemmiks ja viikon päästä sitte tsekkaan onko musta mihinkään vai pitääkö pistää kovempi vaihde päälle. Sitte alkaa onneks jo kouluki, ei siis sillä että kovasti puhkuisin intoa päästä opiskelemaan, vaan syömättömyys on helpompaa kun on selkeet rutiinit. Ja samalla ku oon kotona taas, ei kukaan oo tuputtamassa ruokaa. Mulla on siis kerranki kaikki mahollisuudet onnistua!

This war just goes on and on and on

Ai että miten oon tyytyväinen ku kerranki on ollu onnea! Aamulla S tuli herättämään mua kysymyksellä mitä haluan syödä aamupalaks. Siispä jo ennenku avasin silmät alko vituttaa koko ruuan olemassaolo, varsinki ku tolle ei riitä jos sanoo yhen omenan, sillon se pistäin munakkaan porisemaan ja paahtoleivälle kilon voita. (Ainoa vaihtoehto siis on valita kaikista kaloripommeista se käsigranaatti sen ydinohjuksen sijaan...) Siinä sitte aloin jo mumista jotain kaurapuurosta kun tuttu soitti spontaanisti ja pyys ratsastamaan. Se ilmotti hakevansa mut puolen tunnin päästä mihin S sitte sano että no, syö ite jotain sillä aikaa ku oon suihkussa. S sitte paineli kylpyhuoneeseen ja multa väkisinkii pääsi pieni MUAHHAHHAA ku hiivin keittiöön ja lusikoin jogurttia lavuaariin ja syljin banaania talouspaperiin. Joo S, kyllä söin ja joojoo, oli hyvää. Haha, sen sijaan, että oisin mättäny 300kcal heti aamusta, kulutin saman määrän hepan selässä. Voittajafiilis!

Tuntuu ihanku jokainen ruokailu ois ottelu, jonka joko voittaa tai häviää. Jos onnistuu piilottamaan/sylkemään/välttelemään ruokaa onnistuneesti koko aterian, on voittaja. Jos taas joutuu lapioimaan sapuskaa ilman pakotietä, on hävinny. Illalla sitä sitten laskee miten monta erävoittoa tuli, ja samalla voi määrittää onko tyytyväinen päivään vai ei. Ja toi sama päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Se kuulostaa niin yksitoikkoselta, tylsältä ja ahdistavalta mutta jostain syystä saan siitä niin älyttömät kiksit. Etenki ku huomaa solisluut alkaa taas vilkuttelemaan ja vaaka musertuu joka kerta vähän vähemmän ku astun siihen. Rakastan nälän tunnetta ja tyhjää mahaa, siis oikeesti rakastan!

Tänään onki sitte edessä pari vähän rankempaa erää, S nimittäin meinaa tehä päiväkahvin kaveriks luumukakkua ja illalla on suunnitelmissa maissimuffinsit. Noitten muffinssien suhteen oon jo tehny parhaani siinä, että kun oltiin kaupassa ostamassa tarvikkeita niin vaihoin sinne tulevat pekonikuutiot light-versioihin, joissa on vaan 2% rasvaa ja kassalla ku S huomas että "oli vahingossa ottanu vääriä", ei se enää niitä jaksanu lähteä vaihtamaankaan, syvä helpotuksen huokaus.
Nyt saan luvan ihan todella pitää itteni kurissa ja nuhteessa, koska eilen tuli taas couscousin kanssa naukattua kolme lasia skumppaa ja kalorimäärät siis taas jotain ihan hirveetä. Vaikka en periaatteessa laskekaan alkoholeja niin vähäsen koitan pitää hanskassa siltäkin osin tätä hommaa. Onneks olin aamulla sentään lähteny 45min hikilenkille tihkusateeseen kello 8 aamulla heti ku noi pakkas vauvan autoon ja lähti lääkäriin. Kulutin muuten 403.2 kaloria!

Nyt mun pitää lähteä jatkamaan tätä taistelua tonne keittiöön ja kattoa miten saisin parheiten terrorisoitua ton luumukakun. Palaillaan siis myöhemmin...->

ja P.S, kaikki uusen lukijat, koko mun möhöilevän mahan pohjasta tervetuloa!<3

Thnx a lot.

MIKSI pitää tehä valmiiks ruoka-annos ja laittaa se nenän elle. Näytinkö jotenki nälkäseltä? Pyysinkä sitä? Halusinko syödä? EN! Jos haluun syödä jotain, meen, otan ja syön sen. Niin kauan kun en tee niin, on pääteltävissä että EN halua syödä EIKÄ mulla ole nälkä EIKÄ mun tee mieli mitään. Sillon siis ei kiitos vaan tarvii ees tarjota mitään eikä VARSINKAAN tuputtaa sitä mulle väkisin. Mä syön sillon kun MÄ HALUUN SYÖDÄ JA SILLÄ SIPULI. MISSÄ SE ONGELMA ON MIKÄ ESTÄÄ TAJUUMASTA SITÄ???!!!? Kiitos ja kumarrus, nyt vituttaa itkettää ja oksettaa.

400kcal alas yhellä kertaa ja väkisin, anteeks oli pakko purkautua! :(

So called good day...

First things first, eli uudet lukijat taas ihanan lämpimästi tervetuloa, ette usko miten tää taas piristi mun päivää! :)

Aamu meni sitte nappiin. Heräsin kello kuus ja pistin kahvin valuu siks aikaa ku lähin juoksemaan. 20min ja jouduin juoksee vielä ylimääräsen kierroksen koska olin normaalin lenkin kanssa valmis jo 15min jälkeen. Sen jälkeen kippasin mitään ajattelematta pois kookosjogurtin mikä oli ihan mua varten jätetty jääkaappiin. Satun jumaloimaan sitä kyseistä makua eli aika intensiivisesti sain koirankakkoja ajatella siitä eroon hankkiutuessani etten olis sortunu lusikalliseen... Mutta mun oiva taktiikka sekottaa se kahviin ja kaataa koko mömmö lavuaarista alas toimi jälleen vaikka meinasinkin saada slaagin ku varaisukki lähestulkoon bongas mut rysän päältä. Voin luvata että oisin aika hiton pahasti nesteessä jos täällä jäisin kiinni siitä että välttelen syömistä noin "radikaalisti". Eli jos syön pieniä annoksia tai vaikka tomaattia metwurstin sijaan ni sitä katotaan naama huolesta rypyllä mutta jos noi huomaa että rupeen sylkee lihapullat servettiin/oksentaa/kaataa roskikseen ni se on sitte korvasta kiinni ja valkotakkisten luo, nää ei siedä mitään tohon liittyvää omista henkiläkohtasista syistään, mikä tietty tekee mun elämästä jonkinverran hankalaa.

Lounaaksi meni tänään puolikas croissant ja vesimelonia, tykkään kun vesimelonista mun maha tulee aina tosi täyteen ja on niin turvonnu olo ettei pysty eikä tee mieli enää syödä, vaikka todellisuudessa ei oo menny ku muutamakymmen hassu kalori! Niillä sitte mentiin iltaan asti, jolloin piti alkaa keittää spaghettia. Siinä vaiheessa varadaddyllä sytytti, sehän halus paistaa pannulla oliiviöljyssä eiliset spaghetinjämät ja mä tuijotin suu auki sitä tirisevää rasvaa missä ne luikerot kiilteli ja öljyn käry tuli olohuoneeseen asti. Kiitos siis menetetystä ruokahalusta, varsinki kun sain vielä vakuutettua etten voi syödä sitä koska en siedä oliiviöljyn makua ruuassa. Siispä söin ihan pienen annoksen uutta pastaa ihan pienen ketsuppinokareen kanssa ja good was. Olin ihan aikuisten oikeesti_täynnä. Siinä sitte pitelin vatsaani ja mitäs toi herra toteekaan siihen, "hahah cookie noin käy ku syö kerralla hirveen määrän tyhjään mahaan!" Ja siis anteeks mikä hirvee määrä? Tiiän ettei se kiinnittäny huomiota mun ruoka-annokseen ku silmät kiiluen imeskeli niitä omia rasvamakaronejaan mutta tunsin itteni niin epäonnistuneeks ja oisin halunnu lyödä sitä ja sen jälkeen itteeni. Vaikka oikeesti pitäis vaan olla tyytyväinen että ne luulee mun syövän kunnolla? Toi taas on yks niitä asioita mitä on niin vaikeeta selittää, tätä haluu viimeseen asti piilotella ja samalla pieni osa toivoo että joku huomais ja huolestuis. En tiedä jos muut kokee ton samalla tavalla mutta mulla se ainaki menee just noin.

Loppuun mun on vielä pakko kertoa päivän isoin virhe, koska hyvä tarina on opettavainen tarina. Opetus siis tänään on: älä syö kenenkään kädestä. Istuskelin sohvalla kun S tuli syöttämään mulle palan tobleronea, suoraan suuhun. Tossa vaiheessa kieltäytyminen on mahotonta ja kävin nopeet laskut päässäni siitä, voinko elää ton suklaapalan kanssa. Kuvittelin sen olevan naftit 30kcal jotka poltan jo venyttelemällä joten otin sen, ja arvatkaas oliko yllätys suuri kun tsekkasin sen energiamäärän siitä paketin kyljestä, joka siis yhessä palassa oli 106kcal!!? Siis aina kun laitat suuhus jotain laita se sinne ITE ja OLE SELVILLÄ SIITÄ MITÄ SE ON. Muuten saattaa joutua jälkeenpäin itkemään omaa tyhmyyttään yhtä suklaapalaa lihavampana...

Nyt taitaa kuiteskin tulla iltavenytysten aika ja sitten kauneusunille, ciao ja laihtumisiin<3

Tänään tuli kyllä pitkästä aikaa taas oikein urakalla hyvä mieli, S tuli mun huoneeseen tuomaan aamukahvia ja innostu siinä sitten halailemaan samaan syssyyn ja yhtäkkiä kulmat kurtussa totes että "oon taas laihtumassa" ja sekös piristi kuulla toi pahimmalla läskityshetkellä. Eilen kävi nimittäin niin, että kun olin iltapäivään asti selvinny kahella hapankorpulla sen jälkeen ku olin juossu reippaan 20min lenkin, tapasin kaverini jonka kanssa meni homma totaalisen nuudeleiksi. Olihan se jo etukäteen tiedossa että se haluu mun kanssa mennä syömään ja onnistuinki syöttämään sille puolet mun annoksesta mutta sitte se käytti hyväkseen mun salaista pahetta, subwayn keksejä. Uunituoreita mitkä on vielä vähä pehmeitä siitä keskeltä ja ihan lämpimiä, ja semmosen se mulle sitte osti. Vaikka oli lauantai ja mulla lupa ottaa vähän rennommin niin en silti jää ilman morkkista kun tungen yhen keksin muodossa viikon energiantarpeen sisääni... Lauantain kunniaks oisin vielä voinu ton kanssa elää mutta kotiin tullessa oli nää jo avannu viinipullon ja mähän olin heti mukana juomassa ja pian myös huppelissa ja sillonhan vasta alko ruoka maittaa! Pistelin suuhun sitä ja tätä ja kruunasin ne mässäjäiset isolla läjällä jätskiä ja voitte kuvitella miten turpeena olin herätessäni, ei ollu itku kaukana.

Onneks nyt on viikonloppu purkissa ja huomenna palataan taas elämän vakavalle puolelle, varsinkin tän päivästen skonesien ja peanutbutterkeksien jälkeen ansaitsen vähän kuritusta, tää olo on niin kuvottava! Huomenna aamulla on kello soimassa kello kuusi ja sillon alkaa hikilenkki minkä jälkeen aamupalaa ei tipu. Se potkasee viikon käyntiin kaikista parhaiten! <3