maanantai 15. marraskuuta 2010

Pelle vai mikä olin

Tää on taas menny niin kävyiks koko homma, sinänsä ei valittamista kaloreissa yms mutta itkua ja kitinää sitte koko rahalla. Voin jakaa parhaina paloina esim. eilisen jolloin S tuli kotiin ja kisko mut ylös sängystä VAAN voidakseen syöttää mua. Jääkaappin oli sopivasti jääny semmonen kolmen raavaan miehen syötävä annos kanakeittoa ja S ihan puhtaasta "välittämisestä ja rakkaudesta" halus lämmittää sitä mulle. (Ite kutsun noita hellyydenosotuksia kontrollointitarpeeks mutta miten vaan...) Ja sitähän oli enää niin "pikku tilkka" että eiköhän pistetä lämpeemään koko potti ja lusikalla siitä sitte suoraan! Satakertaa triplasti pahemman tosta herkkuhetkestä teki se että söin, yksin, siis ainoona syöjänä, kahen muun tuijottaessa. S pöydän toiselta puolelta vahti kärppänä että syön kaiken ja itkuhan siinä meinas päästä. Koko illan olin niin täynnä, teki niin pahaa, ja kuinka ollakkaan ku iltamyöhällä kömmin vielä ylös sängystä sanomaan hyvät yöt ni S:n kommentti oli "nii mites se iltapala..." Armollisesti lupasin syödä yhen riisikakun ja just ku sitä nakersin ni S kaivo kaapista koko paketin ja kaveriks juustoa, marmeladia ja nutellaa. Sitte se pisti kolme riisikakkua lisää, namiläskittävillä päälisillä ja istu taas kattomaan miten söin. Reilu peli? Puolikkaan juustopäälystetystä sain sujautettua roskikseen... Eilisen kalorit yhteensä siis about 500 mitä noin karkeesti laskin? Sinänsä ihan jees kuiteski... Periaatteesta vaan ärsyttää ku ilman tota väkisinkauhomista oisin ollu miinuksilla...

Tänään taas kerran oon saanu olla kokonaismäärään ihan tyytyväinen vaikka muu toiminta onki ollu kyseenalaista. Aamupalalla sain taas pakotettuna pistellä menemään 400kcal hampaat irvessä, sen tosin kuittasin kokonaan hikijumpalla sillä aikaa ku noi oli hepan luona. Siinä siis ne positiiviset uutiset, hassusti kävi siinä vaiheessa ku S tuli syöttämään mulle yhen cantuccini-keksin just ennen lähtöä kyläreissulle (jolta onneks pystyin kipeyden turvin jäämään pois) ja seuraavaks löysin itteni kiskomassa kaksin käsin suklaatoffee-karkkeja ja suolattuja cashew-pähkinöitä sekä homejuustoa hapankorppujen kanssa ja sitte vielä suklaata. About 15min non-stop -lappamisen jälkeen olinki oksentamassa, kaiken pois, kunnes kaikenmaailman sappinesteet ja vatsahapot tuli, ja sillonki varmuuden vuoks lisää. Sillä hetkellä pelotin itteeni, en ymmärrä mitä tapahtu! Oon vieläki erittäin hämilläni, en haluu että tästä tulee tapaa. Pieni paniikki iski illalla ku S ihmetteli että joutu taas siivoo vessanpöntön ja lavuaarin vaikka oli aamulla ne just putsannu, näytti kuulemma ku joku ois oksentanu pitkin seiniä siellä... Ja samalla semmonen kummaksuva katse muhun. Mähän heti ihan loukkaantuneena kysyin että "kiitti vaan näytänks jotenki siltä ku oisin oksentanu koko päivän?!?!" Ja aika äkäseen liukenin paikalta, rupes sen verran nimittäin poskia kuumottaan... Ihaninta oli ku tunnelmaa vielä nostatettiin sillä että kauhottiin noin himalajan kokoset vuoret jätskiä kulhoihin ja herkuteltiin oikein kunnolla, mä sitte omassa rauhassani vielä uudestaan vessanpöntön kanssa. Tämmönen laattaprinsessa siis tällä kertaa.

Ja guess what, paino edelleen sama! ;)<3

2 kommenttia:

  1. Kiitos kovasti kommentistasi <3 Olet luultavasti oikeassa, mulla menee huonommin. Päälle päin se ei ehkä näy, mutta sisäinen maailma... se kertoo enemmän. Oli tässä juuri heikko hetki liiallisten syöntien takia, ja onnistuit piristämään minua kannustuksillasi :)

    Kaikki samat sydämelliset sanat sinullekin, halausten kera <3

    VastaaPoista
  2. Minun mielestä tuo että S lähes väkisen syöttää sinua ei ole hyvä asia. Silloin kun itselläni oli anoreksia olisin ollut kauhuissani ja stressannut vielä enemmän. Eihän siinä mitään jos sanoo että söisi enemmän ja tarjoaisi terveellistä ruokaa. Mutta että keksejä ynnämuuta syöttää tyyliin kädestä anorektikolle niin hui O.O.
    Itse nykyään normaalipainoinen ja päässyt 5 vuotta kestäneestä anoreksiasta ohi. Minua ei koskaan pakotettu, minulle tarjottiin mahdollisuus syödä ja kannustettiin ja oltiin yhdessä iloisia sitten kun söin. Ja tässä mie oon, parantuneena :). Alimmillaan painoindeksi kävi 13.5, mutta nykyään 18.5 :).

    VastaaPoista