Aamulla omena ja pari lusikallista müsliä, vähän joghurttia, yhteensä vajaat 150kcal. Kaikki hipshops pois ratsastamalla ja hyvillä mielin sata kaloria miinuksella.
Ja sitten...
Välipalaks S laitto mulle lautaselle valmiiks ciabattaa chili-goudalla, unelma-namia ja sen silmän välttäessä suoraan roskikseen. Seuraavaks se kauniseleisesti tarjos mulle samaista juustoa rullalle käärittynä suoraan suuhun, ilman pakomahollisuuksia nielasin viipaleen jos toisenki, kunnes oli pakko rupee tekee lähtöä ostoksille. Mähän naiivisti kelasin shopping yay polttaa muutaman kaloripahasen, mutta paskan marjat ku starbucksiinhan siitä oli pakko hilpasta, siinä caramel-lattea (pelkkä musta kahvi ei tietenkään tullu kysymykseen...) maistellessa jouduin luopumaan myös illan salaattihaaveista, koska S oli saanu äkillisen himon aasialaiseen ruokaan, tilattiin siis kotiin läjä nuudeleita hapanimeläkastikkeella sekä hillitön kasa kevätkääryleitä, olin niin sairaissa rasva- ja hiilaripiikeissä sen jälkeen että tosissaan meinas itku tulla, ja maha oli niin täynnä täynnä täynnä. Ja pysykö sisällä? Ei, oksensin taas kerran. Siitä se lähtee nyt pienet mulle, kohta oon ahmimis-oksentamiskietreessä. Jipiajee.
Ja kalorit oli...? No idea, enkä haluukkaan. En haluu pahentaa tätä oloa enää yhtään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti