FrapuccinoFATuccino

Ekaa kertaa elämässäni oon syöny puolikkssn tuplasuklaamuffinssin ja caramel-frapuccinon starbucksissa ja oon onnellinen. Vaaka näytti taas -600 grammaa!! En kehtaa edelleenkään julkasta mun painoa koska lähinnä se muistuttaa sukellusvenettä mutta se päivä ku palaan suomeen on myös virallinen painonjulkasu päivä, vaikka ois +20 vaa'assa! Nyt kuiteski hävettää liikaa toi lukema vaikka fiilikset nousiki ku oli pienentyny. Ehkä kiitos city-päivälle joka kulutti multa laskurin mukaan 800kcal? Jokatapauksessa oon ihan viboissa painonlaskusta!

Huvittavan sairaan huolestuttavaa tässä on se, että oon riidelly lähes pääni irti S:n kanssa, loukkaan sitä jatkuvasti niin pahasti. Voisin itkee sen takia, varsinkik ku tiiän että se johtuu mun sairaista mielialanvaihteluista ja raivareista, jotka on pelkkää seurausta mun alhasesta verensokerista. Ja jos ei sokrut oo alhaalla, on päällä niin hirvee läskiahdistus että oon vihanen sen takia. Tänään oli siis lähellä että kaikki ois over, se sano olevansa kyllästyny mun kiukutteluun ja hysteeriseen riehumiseen. Siis mä itekki huomaan olevani epäreilu sitä kohtaan, niinku kaikkia läheisiäni. Mulle ei juurikaan muu oo viimeaikoina merkinny ku laihtuminen. Ja tänään tuli taas se piste, jolloin oikeesti pelkäsin menettäväni sen tän pelleilyn takia, mutta puhuin itteni ulos. Selitin kaamosmasennuksesta ja siitä, miten en tiiä miksen oo enää oma itteni. Vaikka tottaikai tiiän ettei mun elämää pilaa mikään muu ku SH. Mutta silti haluun vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, en anna itelleni anteeks jos en nää 48 kiloa vaa'an näytössä! Ja sen jälkeen tulee 45. Ja mitä ikinä sen jälkeen. Joka tapauksessa mun kilot tuntuu olevan mull elämää suurempi asia ja kaikki muu saa odottaa. Tänään olin lähellä menettää elämäni rakkauden ja silti tää päivä tuntuu parhaimmalta mun elämässä koska vaaka oli mun puolella? Koska kalorit on reilut 400 minuksella? Hetken jo mietin että S:n takia voisin hakea apua ja parantua tästä, mutta ystäväni vaaka sai mut toisiin ajatuksiin, nyt haluun vaan jatkaa eteenpäin ja kaikki muu saa odottaa kunnes oon valmis.

Ja mähän en ollu sairas?

tankki sanoo tack

Viikonloppu on nyt ollu luvallista boostia, oon siis syöny "normaalisti". Eli en ahminu mitään ihmeellisyyksiä. Tarkottaa että oon ollu tavallinen ihminen. Tää viikko tuntu menevän nii oravanvituiks että ajattelin nyt kerranki syöväni luvan kanssa mahan täyteen, jos sais aineenvaihdunnan taas käymään täysillä ja ittensä ruotuun.

Arvatkaapas vaan miten se onnistuu? S on tottakai hyppiny onnesta tasajalkaa ku syön ilman mutinoita ja kitinöitä mutta vastoin odotuksia en vetäny napaa täyteen siitä ilosta että ruokaa on olemassa ja mulla on suu, ehei! Mun ei tehny mieli, olin muutaman haarukallisen jälkeen täynnä, mikään ei maistunu miltään, mua alko oksettaa, ei huvittanu ottaa lisää. Mutta koska olin suunnitellu itelleni boostin ja päättäny syöväni just sen 1900kcal minkä laskennallisesti tarttisin päivää kohti, ni änkesin sitä ruokaa sisään väkisin. Mulle ei tullu siitä huono omatunto, en saanu läskiahdistusta, olin vaan haluton syömään. Ja kaiken huippu oli se, että ku maha oli täynnä, oksensin. En sen takia että oisin hysteerisesti pelänny kaloreita, tai koska mulla ois ollu joku tarve oksentaa, mä vaan oksensin. Eilen kaks kertaa ja tänään jo kerran. Ja kysyn iteltäni vaan miks miks miks? Se oli jotenki niin automaattista ja mekaanista, en tehny mitään, en ajatellu mitään, en tuntenu mitään. Kuhan vaa oksensin! Propsit siis sille etten osaa enää ees boostaa kunnolla, luuseri-ällä otsassa senku kasvaa.

Pienet siis mun boosteille! lol

Ciao grasso brutto!

Aamulla omena ja pari lusikallista müsliä, vähän joghurttia, yhteensä vajaat 150kcal. Kaikki hipshops pois ratsastamalla ja hyvillä mielin sata kaloria miinuksella.

Ja sitten...

Välipalaks S laitto mulle lautaselle valmiiks ciabattaa chili-goudalla, unelma-namia ja sen silmän välttäessä suoraan roskikseen. Seuraavaks se kauniseleisesti tarjos mulle samaista juustoa rullalle käärittynä suoraan suuhun, ilman pakomahollisuuksia nielasin viipaleen jos toisenki, kunnes oli pakko rupee tekee lähtöä ostoksille. Mähän naiivisti kelasin shopping yay polttaa muutaman kaloripahasen, mutta paskan marjat ku starbucksiinhan siitä oli pakko hilpasta, siinä caramel-lattea (pelkkä musta kahvi ei tietenkään tullu kysymykseen...) maistellessa jouduin luopumaan myös illan salaattihaaveista, koska S oli saanu äkillisen himon aasialaiseen ruokaan, tilattiin siis kotiin läjä nuudeleita hapanimeläkastikkeella sekä hillitön kasa kevätkääryleitä, olin niin sairaissa rasva- ja hiilaripiikeissä sen jälkeen että tosissaan meinas itku tulla, ja maha oli niin täynnä täynnä täynnä. Ja pysykö sisällä? Ei, oksensin taas kerran. Siitä se lähtee nyt pienet mulle, kohta oon ahmimis-oksentamiskietreessä. Jipiajee.

Ja kalorit oli...? No idea, enkä haluukkaan. En haluu pahentaa tätä oloa enää yhtään!

Huoh.

-600 grammaa. Finally.

Ja itku lyhyestä ilosta, 200kcal müsliaamiaisen kulutin pois ratsastamalla, mkä oli jipii. KUNNES, kotona S:n kädestä keksejä 300ckal edestä. Oksennus tuli kurkkuun, juoksin vessaan ja rykäsin menemään ehkä 50kcal? Iltapalaks risottoa, juomana viiniä. Kalorit tulee kipuu taivaisiin. Ei helvetti mä vaan sanon, tervetuloa epätoivo ja turvonnu maha. Ja kaikki ne kalorit. Tulkaa vaan sisään saatana kyllä tilaa riittää!! Joo muutama vielä, sinne mahtuu kaikki istumaan rasvaa rasvan päälle vaan, kyllä sopu sijaa antaa ja iho joustaa lihoessa! Naminami ja yäk, nyt on itku lähellä.

Pelle vai mikä olin

Tää on taas menny niin kävyiks koko homma, sinänsä ei valittamista kaloreissa yms mutta itkua ja kitinää sitte koko rahalla. Voin jakaa parhaina paloina esim. eilisen jolloin S tuli kotiin ja kisko mut ylös sängystä VAAN voidakseen syöttää mua. Jääkaappin oli sopivasti jääny semmonen kolmen raavaan miehen syötävä annos kanakeittoa ja S ihan puhtaasta "välittämisestä ja rakkaudesta" halus lämmittää sitä mulle. (Ite kutsun noita hellyydenosotuksia kontrollointitarpeeks mutta miten vaan...) Ja sitähän oli enää niin "pikku tilkka" että eiköhän pistetä lämpeemään koko potti ja lusikalla siitä sitte suoraan! Satakertaa triplasti pahemman tosta herkkuhetkestä teki se että söin, yksin, siis ainoona syöjänä, kahen muun tuijottaessa. S pöydän toiselta puolelta vahti kärppänä että syön kaiken ja itkuhan siinä meinas päästä. Koko illan olin niin täynnä, teki niin pahaa, ja kuinka ollakkaan ku iltamyöhällä kömmin vielä ylös sängystä sanomaan hyvät yöt ni S:n kommentti oli "nii mites se iltapala..." Armollisesti lupasin syödä yhen riisikakun ja just ku sitä nakersin ni S kaivo kaapista koko paketin ja kaveriks juustoa, marmeladia ja nutellaa. Sitte se pisti kolme riisikakkua lisää, namiläskittävillä päälisillä ja istu taas kattomaan miten söin. Reilu peli? Puolikkaan juustopäälystetystä sain sujautettua roskikseen... Eilisen kalorit yhteensä siis about 500 mitä noin karkeesti laskin? Sinänsä ihan jees kuiteski... Periaatteesta vaan ärsyttää ku ilman tota väkisinkauhomista oisin ollu miinuksilla...

Tänään taas kerran oon saanu olla kokonaismäärään ihan tyytyväinen vaikka muu toiminta onki ollu kyseenalaista. Aamupalalla sain taas pakotettuna pistellä menemään 400kcal hampaat irvessä, sen tosin kuittasin kokonaan hikijumpalla sillä aikaa ku noi oli hepan luona. Siinä siis ne positiiviset uutiset, hassusti kävi siinä vaiheessa ku S tuli syöttämään mulle yhen cantuccini-keksin just ennen lähtöä kyläreissulle (jolta onneks pystyin kipeyden turvin jäämään pois) ja seuraavaks löysin itteni kiskomassa kaksin käsin suklaatoffee-karkkeja ja suolattuja cashew-pähkinöitä sekä homejuustoa hapankorppujen kanssa ja sitte vielä suklaata. About 15min non-stop -lappamisen jälkeen olinki oksentamassa, kaiken pois, kunnes kaikenmaailman sappinesteet ja vatsahapot tuli, ja sillonki varmuuden vuoks lisää. Sillä hetkellä pelotin itteeni, en ymmärrä mitä tapahtu! Oon vieläki erittäin hämilläni, en haluu että tästä tulee tapaa. Pieni paniikki iski illalla ku S ihmetteli että joutu taas siivoo vessanpöntön ja lavuaarin vaikka oli aamulla ne just putsannu, näytti kuulemma ku joku ois oksentanu pitkin seiniä siellä... Ja samalla semmonen kummaksuva katse muhun. Mähän heti ihan loukkaantuneena kysyin että "kiitti vaan näytänks jotenki siltä ku oisin oksentanu koko päivän?!?!" Ja aika äkäseen liukenin paikalta, rupes sen verran nimittäin poskia kuumottaan... Ihaninta oli ku tunnelmaa vielä nostatettiin sillä että kauhottiin noin himalajan kokoset vuoret jätskiä kulhoihin ja herkuteltiin oikein kunnolla, mä sitte omassa rauhassani vielä uudestaan vessanpöntön kanssa. Tämmönen laattaprinsessa siis tällä kertaa.

Ja guess what, paino edelleen sama! ;)<3

FUCK OFF

Ei musta oo tähän. Oon paiskinu niin lujasti töitä, oon väistelly ruokaa minkä ehdin, oon liikkunu ja oksentanu ja kusettanu ja itkeny, joten miten on mahollista että paino on yli kilon enemmän ku kaks päivää sitten? Molempina päivina kalorit about 700-1000 miinus kulutetut. Ja toissapäivänenki paino oli yli kilon enemmän ku minkä viimeks punnitsin ku olin vielä kotona! Myönnän että syömiset meni päin helvettiä ekat puoltoista viikkoa ku olin täällä, mut sen jälkeen oon joka päivä ehkä kolmea poikkeusta lukuunottamatta syönu alle tuhat vitun kaloria joka päivä, oon nähny loputtomasti vaivaa saadaksenu joghurtit kaadettua lavuaariin, juustoleivät spitattua talouspaperiin ja curryt oksennettua, mikä by the way, SATTUU. Ja palkkio siitä on toi hirviöluku vaa'assa mitä en kehtaa tähän edes kirjottaa, posket punottaa häpeästä jo ku nään sen numeron vaa'assa!!! Tuntuu että voisin leikata käteni irti että vaan näkisin pienemmän numeron, mitä mulle on tapahtunu?? Miks en saa jumalauta tuloksia ihan sama mitä teen??? Oonko tuomittu tukehtumaan selluliittiin????? Voi hyvä luoja että voi tuntua säälittävältä rumalta paskalta. Voi hellurei ja huhhuh.

Thank god family lähti brunssille ja jäin kipeenä yksin kotiin, jolloin sain ekaks kulutettua hikijumpalla tähän mennessä 200kcal, kohta lähtee lisää. (Jos saan keuhkoputkentulehduksen ja kuolen ni saampahan ansioni mukaan) Ananasjoghurtin ja juustoleivän jotka mulle jalosti tarjoiltiin sänkyyn asti heitin menemään samantien ku ovi meni kiinni ettei tapahtuis vahinkoa, ja muutama suklaakarkin chew and spittasin teekuppiin joka oli niin täynnä hunajaa ettei sen juomista ees voinu ajatella vaan laitoin uuden. Päivän ruokasaldo siis on porkkana omena ja muutama cashew-pähkinä, yhteensä alle 100 kcal. Nyt pistän iPodin korville ja urheilen vielä hien pintaan minkä jälkeen painun nukkumaan ettei vaan eksy syöminen mieleen.

Haukkukaa mut pystyyn kiitos<3

Aina siihen vitun kuolemaan saakka

Alamäki vaihtuu vapaapudotukseen. Oon niin saatanan hajalla ja rkki, mun rakkain satuttaa mua ku metsänhakkaaja mäntyä ja mulla on niin sanoinkuvaamattoman paha olo ettei tosikaan! Ja mikä parasta, MÄ joudun pyytää ANTEEKS sitä, että muhun sattuu! Reilu peli? Hah oma vika ku suostun pelaamaan näillä umpikieroilla säännöillä, iteppähän oon soppani keittäny. Paskat oikeesti, paras elämän ohje minkä babylle tuun antaa on että ne jotka sua satuttaa kaikkein eniten on ne joita sä eniten rakastat. Kiitti sydänsuruista, mun piti olla tunteeton rautanainen joka puskee läpi elämän antamatta minkään päästä lähelle, ja katos vaan tässä sitä ollaan! Oon säälittävä ku viimevuotinen villasukka.

Pahasta olostakin pitää silti pystyä ottaan jotain hyvää irti, joten mä nautin siitä että oon täysin menettäny ruokahaluni ja mielitekoni ja saanu hirveen vimman liikkua ja huitoa ympäriinsä ku viimestä päivää! Tänään sekotin taas aamupalaks joghurttia, kaurahiutaleita ja omenanpaloja vaikka S autuaan tietämättömänä luulikin että mukana oli müsliä, banaania ja hunajaa niinku sillä! Ja sitäkään se ei tienny että se leipä jonka söin jo valmiiks sen ollessa suihkussa meni roskalaatikon täyteen mahaan! Siinä me istuttiin onnellisina syömässä ja minätyttö alotin nyppimällä pelkät omenanpalat! Onneks, sillä loppumurkinat lens leivän perässä roskikseen ku S joutu vaipanvaihtokeikalle!

Oon monta kertaa ollu jo menossa vaa'alle mutta en uskalla, mulla ei vaan oo nmunaa mennä siihen toteemaan läskeyttäni kilolukemissa, pelkään että siihe kaatus mun motivaatio ja tarmo ku huomaisin ettei tuloksia oo tullu. Viiden viikon päästä oon taas vaihtamassa maisemaa jokskus aikaa meren sille puolelle ja sillon on mun totuuden hetki, siihe mennessä pitäis jo olla tuloksia. Yhtäkkiä tää vaan tuntuu niin helpolta, kaikki ruuan välttely ja pois heittäminen on rutiinin omasta eikä sortumisista oo tietoakaan, jos tää tsemppi pysyy päällä nää seuraavat viikot oon jo lähempänä tavotetta ku koskaan, cheers sille!

Ja hei dudes, taas oli uusia lukijoita liittyny seuraan iloiseen, sedämellisesti tervetuloa!

PROST!

Voin edelleen komppaa tota viimesintä postausta, eilen oli nimittäin sama homma. Sillä aikaa ku toi yks armoton kusipää lähti babyn kanssa kävelylle ja S oli jumpassa, ni meikätyttöhän pist taas pullon heilahtamaan ja sen jälkee iPod korville ja tanssimaan kaloreita pois. Ja guess what, taas tekis mieli nappaa pullo kouraan! Tää on oikeesti säälittävintä mitä ikinä oon tehny, kaiken kestän vielä mutta tää on nyt menny överiks jos ihan tosissaan en iltaakaan jaksa selvinpäin. Se on vaan tää sama kierre kokoajan, syön vähemmän ja vähemmän ja nälkä saa mut kiukkuseks, jolloin alkaa vituttaa kaikki ja päädyn kränään S:n kanssa ja fiilikset ois korkeella sen suhteen että vetäsis kuonoon tota urpoo, ja tarpeeks ku vannetta kiristää ni parhaalta tuntuu blokkii kaikki mielestä ottamalla snapsi tai pari, ja siinä sitä sitte ollaan, kaloreita repsahtaa ja lopulta silti vaan vituttaa. Hilfe oikeesti oon yks sairas pelle.

Ja tän päivän ruokailemattomuuden riemuvoittoki katkee tohon samaan mulkeroon jonka jo uhkailin hakkaavani, oltiin S:n kanssa jo sovittu että safkataan iltapalaks salaattia mikä ois sopinu hyvin jatkeeks aamun kolmelle murolusikalliselle ja puolikkaalle omenalle jogurttilorauksen kera. Mut tää saatanan runkku ilmottaa haluuvansa makkaraa. Siis kyllä, makkaraa, korv, wurst. hyi!! Tähän väliin sitä toivois voivansa sanoa fine, en sit työ sitä. Hahha u wish, noihan laittaa mut syömään sen peniksenmallisen lihajalosteen vaikka itkua vääntäsin, eilen jo S alko huomautteleen että mukamas söin liian vähän. Jasså, mun maha oli ihan rehellisesti täynnä mikä tarkottaa että söin saatanasti liikaa. Ja nyt tää helvetin nakkifiasko. Pistetäänkö oikee majoneesia mukaan nih??!??! Tietty voisin lukittautua huoneeseeni ja kieriskellä sydänsuruissani siihen asti ku nukahdan. Siis joo VOISIN jos S ei ois kyttäämässä. Jumalauta oikeesti, haluun vaan juosta pois niin lujaa ku pääsen niin kauas ku pääsen ja polttaa kolme askii ketjuun. Aaaarggh!!

lol

En oo miesmuistiin käyny vaa'alla, järjellä ajatellen lihomista ei oo voinu tapahtua koska oon joka pv syöny alle 1000 kaloria, mutta peilillä ajatellen oon vähintään helikopterin kokonen. Eilen sain niin valtavan läskiahdistuskohtauksen että itkin hysteerisesti ja tärisin enkä voinu lähteä naapureiden halloween-illanistujaisiin ja jäin siis yksin tänne kotiin sillä seurauksella että vetäsin vitutukseeni ihan pienet peput ku auki oli jääny kaks viinipulloa ja yks rommi. Siis haloo? Tää herrasväki oli poissa ehkä PUOL TUNTIA (koska ne oli huolissaan eikä halunnu jättää mua yksin ku käyttäydyin kaistapäisesti...) ja enköhän mä ollu ihan tuiterissa ku alettiin tekee iltapalaa. Se oli ihan älytöntä, kiskasin kerralla huikka toisensa perään joka pullosta vuorotellen ja ku lapsia tuli kummituspuvuissa trick or treat kierrokselle kerjämään karkkia ni mä avasin oven ja huusin BÖÖ ja puhuin niille suomea mitä ne tietenkään ei ymmärtäny, se jengihän pelkäs mua enemmän ku mä niitä! Kyllä ne kaikki kuiteski sai karkkinsa ei siinä mitään, mutta sillon ku ei ollu ovikello soimassa ni seisoin peilin edessä ja selitin ÄÄNEEN YKSIN OMALLE PEILIKUVALLENI MITEN RUMA JA LIHAVA OON. Ja lopulta sammutin kaikki valot etten näkis läskejäni ja istuin keittiön lattialla itkemässä. Miten säälittävä mä oikein oon? Oh my fucking god mikä sunnuntai-ilta siinä taas oli, ja aamulla muistin miten paljon kaloreita niissä juomissa oli ja taas meinas tulla itku, huolestuttavinta kyllä oli että sängystä noustessa se mikä mua ENITEBN vitutti oli että olin selvin päin. Kohta mulla on siis syömishäiriön lisäks varmaan alkoholiongelma, ei helvetti nauran vaan itelleni päin naamaa!

Lisäks vetäsin aamupalalla 300kcal edestä leipää, juustoa ja marmeladia. Ilmeisesti olin väliaikasesti täysin päästäni vialla ku en tyytyny pelkästään juustoon vaan PAKKO oli saada se mansikkahilloki. Ja pienet leipäpalat ei tieteskää kelvannu ku mähän ostin isoja! Luojan kiitos heitin jo suuhun matkalla olleen viimesen leivän menemään ku S oli vessassa ja järki teki paluun... Nyt kello on jo puol 5 enkä oo siis syöny mitään ton aamupalan jälkeen eli mulla on vielä jotkut mahikset tälle päivälle, nyt vaan äkkiä hepan luo urheilemaan!

P.S, eew ratsastushousut kiristää......