bittersweet perfection

Miten kello voi yhtäkkiä taas olla vaikka mitä? Jäin yksin tänne tarkotuksena lukea yo-kokeisiin ku muut lähti kaupungille mutta HAH. Seisoin peilin edessä ja tuijotin, halusin nähä laihtuvani ja tulevani pienemmäks, halusin tuntea itteni kevyeksi ja kauniiksi. Yhtäkkiä vaan huomasin miten kyyneleet valu mun silmistä ja ihan ku transsissa keräsin lenkkikamat ja lähin ulos. Juoksin hullunlailla tunnin, minkä jälkeen sykemittari näytti 557 poltettua kaloria. Taas seisoin peilin edessä ja oisin halunnu heittää maljakon sitä päin, että voikin ihminen näyttää törkeen läskiltä! Vaikka eihän se peilistä johdu että ite satun olemaan vastenmielinen porsas. Käänsin vielä veistä haavassa selailemalla thinspo-kuvia koneella eessun taas ja seittemän aikaan kun noi tuli kotiin, sanoin syöneeni aamupalaksi muroja ja lounaakksi leipää ja salaattia. Tuntuu niin pahalta valehdella päin naamaa, ne on nyt jo huolissaan. Mut S ei kestäis jos tietäis totuuden, se katto jo iltapalalla kulmat kurtussa ku en ottanu leipää. Söin salaattia, kaks hapankorppua, suolakurkkua ja porkkanoita minkä jälkeen iski käsittämätön turvotus-oon täynnä-räjähdän-lihon -fiilis. Koska muka söin taas "kun pieni lintu" oli taas "vakavan keskustelun paikka" lähellä, onneks vauva alko ilmottaa nälkäänsä ja pääsin pakenemaan paikalta ja alottamaan lihaskuntosarjan. Nyt kello on taas vaikka mitä ja mä väännän näitä samoja rutistuksia ja välillä katon itteeni etten varmasti unohda miten valtava oon. Huh miten tää päivä voiki olla näin fail?