Hah, ihana aamu. (not) Kello viis herään siihen ku vauva huutaa, seuraavaks muutamaa tuntia myöhemmin S ilmaantuu "herättämään" mua, kuulin sen askeleet jo oven takaa mutta asttelin että se ehkä jättäis mut rauhaan vielä hetkeks jos näkis että nukun mutta ei. Aamupala kuulemma on valmis, fucking awesome saada valmiiks tehtynä oman pääni kokonen kulhollinen mysliä, banaania, nektariinia ja jogurttia. Koko satsissa vajaat 500kcal mikä on jo yksinään melkein koko päivän saldoraja. Vitutti siis kevyesti, nieleskelin itkua ku aattelin miten saan sniikattua sen tavaran roskikseen ja samalla muistelin miten S:llä oli tapana aamusin tulla mun viereen makaamaan ja silittää mua ja vaan nauttia siitä kun saa kattoa miten nukun, ja vasta tunteja myöhemmin kun tarpeeks ollaan nautittu toistemme seurasta, mennään tekemään yhessä aamupalaa ja syön sitä nauttien. Nojaa, ajat muuttuu ja nautinnolla syönti on jo jossain kaukana menneisyydessä, samoin ne aamuiset intiimit hetket, ajat vaan muuttuu. Kai se silti on ok joskus kaivata menneitä? Kuitenkin, juoksin lähes paniikinomasesti suihkuun ja toivoin että noi söis aamupalansa sillä aikaa ja onnekas kun olin, seiso suihkun jälkeen pöydällä enään mun oma kulho minkä sisältöä sitten aloin tasaseen tahtiin sylkemään talouspaperiin ja siitä mytyssä roskikseen. Oli muuten hyvää, rakastan tota myslisekotusta ja joku päivä vielä syön sitä, ihan varmasti! Ei vaan nyt vielä...
Yks erittäin hyvä tapa välttää syömistä on muuten täys aikataulu. Tänään päivä meni enimmäkseen siihen kun juostiin ympäriinsä uusimassa passia ja ostamassa vihanneksia ja vaikka mitä muuta. Toimii siihen asti kun pakotetaan pysähtymään päiväkahville. Vastustin houkutusta ottaa valkosuklaakaakao tai caramel latte, tyydyin isoon mustaan kahviin. S halus jakaa mun kanssa palan luumukakkua mutta nälissään se söi koko palan eikä huomannu että ite vaan tökin haarukkaani siihen enkä laittanu palastakaan suuhun. Kuiteskin voitte arvata että huokasin helpotuksesta kun se palanen oli hävinny eikä ollu enää vaaraa sortua siihen, sillä hetkellä yhtäkkiä tunsin itteni vaan niin kuninkaaks. Kello oli neljä iltapäivällä ja olin selvinny syömättä kaloriakaan, mikä tän porukan kanssa on as good as mahdoton tehtävä. Yhtäkkiä vaan olin tyytyväinen itteeni ja elämääni, istuin siinä ihmisten kanssa jotka todella välittää musta ja tekee niin paljon mun hyväks, alko vaan niin älyttömästi hymyilyttää. Melkein pelottavaa tollanen yhtäkkinen onnellisuuspurkaus! Ja ennen kaikkea tieto siitä että suupalaakaan ei tarvii syödä ennen iltapalaa! ;)
Siitähän se riemu sitte irtoski ku iltapala-aika tuli. Se vaan on se välttämätön paha mitä täällä ei voi välttää. Pöytä täynnä leipää, älyttömästi juustoja(rasvaprosentti väh. 45) ja salaattiinki on pitäny tunkea mozzarellaa mikä muuten on mun heikkous. Siinä pitää sitte istua ku liimattuna iät ja ajat ja yrittää olla laittamatta suuhunsa muuta ku suolakurrkua ja hapankorppuja. Varsinki ku S ojentaa leipäkoria ja näyttää niin loputtoman surulliselta ku sanon ei kiitos. Tiiän että se tietää/aavistaa ja vihaan satuttaa sitä! Koitin siis tehä kaikille mieliks ja samalla laskin hysteerisenä ettei menis yli sallitun 600kcal. Siitä huolimatta olo on nyt turvonnut ja epämiellyttävän täys, kohta pakko alottaa lihassarja ja venyttelyt.
Meen siis tällä hetkellä periaatteella ma-pe enintään 600kcal ja viikonloppusin enemmän ettei taas ala säästöliekki kiusaamaan. Syksyllä kaikista kultasimpina ana-aikoina toi pelas parhaiten ja nyt luotan siihen taas sokeesti, punnitsen itteni perjantaisin heti aamulla jolloin kaiken logiikan mukaan painon pitäs olla alhasimmillaan = hyvillä mielin viikonloppuun. Talvella alhasin paino oli 49.7 ja nyt aion jatkaa tätä rataa siihen asti että voin sanoa vaa'an luotolla näyttävän 48kg. Sitte katon mitä tapahtuu, mitä todennäkösimmin siis haluun jatkaa matkaa 45 kiloon mutta nyt tavotteena on toi 48.
Huominen pelottaa jo nyt koska ollaan S:n kanssa kotona koko päivä mikä meinaa että se voi tasan tarkkaan vahtia mun syömistä. Jos en saa skipattua aamupalaa niin peli on käytännössä jo menetetty. Eli wish me luck!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti