ongelmalapsi.

Tuun mahollisesti ryminällä takasin suomeen. Mamma on nyt siellä hommannu mulle lääkäriajan ja vaatii että hankin terapialähetteen. Se oli tossa pari viikkoa sitte käymässä täällä ja sano että näytän flipanneen täysin ja uteli jos käytän huumeita tai muuten vaan polttelen jotain epäilyttävää. Mun kaikki kaverit siellä on nyt koko syksyn hyvällä ja pahalla saada mua palaamaan koska ne on täysin vakuuttuneita ettei mun suhde S:n kanssa tee mulle hyvää, kuulemma se on puhdasta valtataistelua ja manipuolointia. Juu kaverit ootte oikeessa, tulee niitä päiviä ku alan hervottomana täristä ja vapista ku se tulee samaan huoneeseen, koska pelkään että se taas kertoo mitä kaikkea oon tehny väärin. Ja juu, musta ois ihanaa voida lähteä lenkille tai nähä kavereita tai käydä helvetti vessassa ilman että tunnen tekeväni jotain väärää, totta hitossa mua nyppii että joudun kattoo sitä murjotusta ja kiukuttelua vähintään sen kolme päivää jos poistun tekemään omia asioitani. Ja joka ikinen kerta ku koitan ottaa asian puheeks ni tulee nää "enhän mä kiellä sulta mitään!" (sun käytös kertoo kaiken) "mähän teen kaikkeni sun eteen ja annan slle kaiken!" (yks ihminen ei pysty tarjoo toiselle kaikkea, piste.) "tiedätkö miten väsyny MÄ aina oon sun itsekkyyteen??" (oonko itsekäs, anteeks, anteeks, anteeks...) "mä rakastan sua!" (nii mäki sua) En tiedä teenkö ite jotain väärin ku se aina suuttuu, en tiedä onko se oikeesti mun syy, enkä tiedä onko sillä oikeutta olla tollanen. Mutku mä uskon sitä, se saa mut uskomaan että oon ihan täys paska. Ja mä en USKALLA jättää sitä, mitä sitte tekisin? We still have our moments.

Että semmosta paskaa juu mutta nyt siis se ruokapuoli! Eilen sain taas hirveet hepulit ku S halus hakee kiinalaista ruokaa kotiin. Olin onnistunu ihmeen kaupalla siihen asti olemaan koko päivän syömättä ja laskeskelin että se kestää jonku salaatin ja leipäviipaleen illalla. Mut siis oikeesti, kiinalaista? Saatana mä vaan sanon. Olin syöny mun boksista melkeen puolet ja sanoin että nyt on massu nii täys et vissiin jätän loput huomiseks. Ja paskat mitä ku S alko taas luomaan sellasia katseita että pelkäsin että yöllä käynnistyy kolmas maailmansota jos en nyt kiltisti nappaile puikoilla ruokaa suuhun! Ja aijaijai miten täynnä mun maha oli ja miten kipeetä se teki ja miten mua ahdisti ja miten hymy perseessä kiitin S:ää ruuasta. Se lähti pistää babyn nukkumaan ja multa lens nuudelit kaaressa ulos. Valitettavasti vaan ihan liian pieni osa niistä... Aamulla olin turvonnu ku hiivataikina ja naama oli enemmän levee ku korkee. Hyi, hyi, hyi.



Onneks aamu taas oli sen verran kiireinen että kerranki luistettiin yhteisestä aamupalasta, joten mun päivän tärkein ateria oli lusikallinen joghurttia sotkettuna kulhonpohjalle. Sen jälkeen jäin yksin kotiin ja painelin oikopäätä lenkille -338kcal. Myöhemmin meen vielä kävellen ratsastamaan ja toivon että noi kuittaa sitte sen lounaan minkä S meille keksii. Mitä ikinä sitte onki, yleensä keskellä päivää jotain semikevyttä kuiteski.Iltapalan meinasin skippaa tänään sillä tekosyyllä että meen yhen kaverin luo istuu iltaa. Ja tää on nyt just se kaveri joka on useempaan kertaan vieny mua deiteille ja aika tosissaan juoksee mun perässä. Se on jopa istunu yliopistoluennoilla opettelemassa suomea että vois yllättää mut, ei hitto. Ahdistavaa, sitäpaitsi S on oikeessa, täys syyhän sillä on olla mustasukkanen ku mä haluun vaan leikkiä tulella tällain huvikseni!

Mikämikämikä on mun ongelma?! Ja sen on parempi olla tarjoomatta mitään syötävää!