Vihaa, vihaan ja vihaan tuputtamista. S innostu kokkailee välipalaks paistettuja päärynöitä ja banaaneja cashewpähkinöiden kanssa, kiva ja nami ja juujuu mutta MIKS? Oltiin just syöty lounaaks yhessä merikrottia ja punajuurisalaattia. Ja aamulla se halus syödä taas yhessä aamupala, joghurttia ja muroja. Illalla pitäis vielä pistää pöytään juustokokoelma ja patonkia ja salaattia?! Joo sitä salaattia voin ottaa ja olla onnellinen mutta leipää ja juustoa ei HELVETISSÄ. Ja kaapissa odottaa vielä illaks mudcake, anteeks?! Ja siis ihan todella, musta on ihanaa ku ihmiset voi nauttia ruuasta ja haluu syödä kaikkee hyvää, ilman mitään ongelmaa ja täysin hyvillä mielin, mut MIKS sitte pitää kiskoo väkisin mut siihen mukaan? Jos kaveriporukka tupakoi ni eihän sillonkaan saa pakottaa savutonta kaveria maistamaan? Tosi hubaa tänään tolla hedelmävälipalalla ku pöydässä oli vaniljakastiketta mausteeks, mä tietenkään en ottanu ja S heti sillai et HEEEI mikä sul on TÄÄ ON KANS VIEL TÄSSÄ ja tuli kaataa mulle sitä. Joo siis NO SHIT seki oli siinä, eihän??! Katos ku en huomannu, muuten oisin imeny sen pillillä suoraan kannusta!!! Tai mitäpä jos, en vaan halunnu ottaa sitä?
Ja mikä siinä ylipäätään on, että ruoka voi aiheuttaa niin paljon kitkaa rakkaimpien kanssa? Jos toinen vaikka rakastavana eleenä tarjoo suklaamuffinssin, ihan pelkkää hyvää hyvyyttään ni aivan varmasti se riittää mulle syyks vetää nenään semmoset herneet omenat ja vesimeloonit että oksat pois! Ja jumaliste sitte ku ei tarjoo lisää, heti tulee se fiilis että oonko niin lihava ettei mulle voi antaa lisää?! Johtopäätös: pitäis aina vaan syödä yksin, ja sillon vois hyvin myös jättää syömättä. Haluisin vaan kehittää itelleni täydellisen ruokavalion ja keskittyy siihen yksinäni ilman että kukaan haluu lisätä siihen mitään tai ottaa mitään pois, ilman että kukaan haluu teh seuraa ku syön ja ilman että kukaan sotkee mun liikuntasuunnitelmia. Haluun vaan olla rauhassa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti