frustration

Rupes nörtittää ja pistin blogin ulkoasuu vähän uusiks. Mitäpä muutakaan sitä keksis tässä huoneessa mököttäessä! Oon ollu aivan kusessa koko päivän, en oo saanu skipattua ruokia ja kiitos sille oon oksentanu ku pissis kännissä koko illan. Mahollisimman hiljaa ja salaa, mutten tahallani. Olin vaan niin ääriäni myöten täynnä ruokaa, se ei pysyny sisällä. Leipää, marmeladia, juustoa, katkarapukeittoa, suklaata ja mozzarellasalaattia. Ja miks? Koska S piti mulle aika kriittissävyden kehityskeskustelun heti aamusta.



"Tiiätkö et mua ärsyttää ku laitat mun lautaselle aina enemmän ruokaa ku omalles."
"Tuleeks sulle jotenki parempi mieli jos saat sen tunteen että syöt muita vähemmän?"



Vakiona toki sanoin että nounou ku tulee vaan aina naposteltua jo valmistusvaiheessa niin paljon.



"Sulla löytyy aina joku selitys kaikkeen, jotenki niitten uskominen vaan on vaikeeta!"



Nice. Ei sillä etteikö se ois oikeessa mut mistä se muka sen vois tietää? Ei saa olla niin varma.



"Sä istut siinä liimattuna kunnes kaikki on syöty, ei tarvii hakee keittiöstä lisää mitään kaikki on jo tässä!"



Ja mä söin, koko päivän ja joka aterialla. Vihasena, pettyneenä ja epätoivosena.Se ei jättäny mulle tilaa olla syömättä, en saanu hetken rauhaa kahestaan ruokani kanssa. Ja kaiken kauniin huippuna se sitte lähti lenkille ja jätti mut kotiin, kuulemma liikun jo ihan tarpeeks ja nyt on aika sulatella ravintoa. No aha. Sitte se alko, en saanu pidettyä ruokaa sisälläni enää. Anteeks.