Nauttikaamme illallista yhdessä!

51.6

Aina sen mukaan mihin aikaan ja minkä laatusta ruokaa on syöny, 51 ala- tai ylärajalla. Ei alle 52, ei yli 52. Jumittaa ku lada hangessa, varmaan kääntys lakuunpäin jos vetäs pari päivää extreme-vähillä kaloreilla mutta ikäänkuin e täällä onnistuis. Ei auta ku venailla. Huomenna taas mitä luultavimmin sen parisataa grammaa enemmän koska tänään on ruokalista ollu pullollaan hiilihydraatteja.

-Aamupalaks bagel
-Iltapalaks lohipastaa (naminam miten kermasta.)

Siinä se, hirvee määrä kaloreita, vieläpä huonolaatusia, ja niitä on ollu mahotonta estää. Kaipaan sitä ku syöminen on omissa käsissä, se on mulle henkilökohtanen asia. Paskat sivistyneestä sosiaalisesta tilanteesta mun ruokailu kuuluu yksin mulle, en haluu jakaa sitä. Haluun syödä tai olla syömättä yksin, ja päättää ite mitä syön. On maailman paskamaisinta joutuu istumaan illallispöydässä semmonen pyöree tunti, siinä on liikaa aikaa houkutuksille ja mahollisuuksia muille ylipuhuu mut syömään. Kuka helvetti keksi että syöminen on ilonen perhetapahtuma, tekee elämästä vaan astetta paskamaisempaa, perkele.

Ja pääsinkö ees liikkuu tnä? Hah, oon lollannu tolle sateelle aamusta asti ja jumpannu sisällä minkä pystyn. Aika säälittävä yritys kuiteski. Kaikki ihmiset häiritsee, erityisesti S. Oisko liikaa pyydetty että saisin vaan laihtuu rauhassa ja jatkaa auvoisan onnellista eloa sitte sen jälkeen?