Pics.

Kuka niitä kuvia haluskaan, nyt on myöhästä katua. Koitin olla mahollisimman rehellinen ja totuudenmukanen, ei siis mitään kiemurtelua ja vääntämistä että luut tulis esiin, tää on nyt kaunistelematonta kamaa! Antaa siis läskien vyöryä näytöille!



1) Solikset...


2) Masu edestä


3) Sama homma sivulta


4) Ja TANKKIJALAT!!!


...Tjah. Siis jos ylävartalossaki on hommaa ni jenkkakahvoista alkaa katastrofi, huomatkaa kuvassa 3 miten ne PURSUILEE tuolta ja kuvassa 4 miten ne jostaa hirveisiin TUKKEIHIN joitten pitäs jalkoja esittää. Tämmöstä täälläpäin siis, nyt lähen tästä häpeemään ja kirjottelen toite enemmän! ->

άγχος

50.6





jasså, viimeöinen pähkinäbrownie siis ei aiheuttanukkaan katastrofia. Päinvastoin, tää oli nyt tän "kauden" alhasin paino! Kaudella meinaan siis sitä, että kun viime talvena oli anailu kovassa käynnissä, paino alhasimmillaan oli jtn 49 pintaan. Jostain syystä yhtäkkiä kuvittelin voivani läskinä olla onnellinen ja syömäänhän sitä ruvettiin. Pääsin hommaan takasi kiinni joskus kesän lopuilla, mutten siinä vaiheessa enää päässy 51 alemmas ku satuin avautumaan S:lle tästä sirkuksesta ja taas alko "paraneminen". Nyt ollaan sitte taas menty lokakuun lopusta asti ja ilokseni huomasin että lähes 5kg on pudonnu siinä ajassa. Vielä koskaan ei oo mun motivaatio ollu näin korkeella! Tää ei tuu jäämään minkäännäköseks pudotuskaudeks joka vedetään läpi vaan että vois jälleen kerran vetää läskiks, tää homma on nyt mun projeksti number one!

Onkohan se vähän kummallista, että samaa tahtia ku edistyn niei vaan kasva motivaatio, vaan myös paniikki siitä että kohta tää homma lakoo taas. Vaikka se on tasan musta itestäni kiinni alanko lipsua vai en, tuntuu ku kokoajan ois uhkaamassa joku paha voima, joka vois saada mut ruuan perään! Muistan sillä ekalla "kaudella" ku laitoin itelleni kalorirajan päiville ja luotin siihen, että sen rajoissa pysyvät ruuat ei vahingoita mua. Samaten uskalsin pitää sillon tällön boostipäivän ilman tunnontuskia, kuhan se oli suunniteltu ja pysy siinä päivässä. Sillonki laihduin, no problem, joten miksen pysty siihen enää? Joka ikinen suupala on musta nykysin jossain määrin epäilyttävä ja vaikka oisin antanu itelleni luvan jonain päivänä boostaa, en uskalla, aina siirränki sen sitte seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan päviään. Se on niin freaky, ruoka pelottaa mua! Oon about miljoona kertaa kuullu miten anat itkee sitä että syöminen pelottaa ja kelannu että just joo, ja nyt yhtäkkiä tajuun kristallinkirkkaasti mistä hälistään. Se on jotenki hämmentävää! Ja samalla se tuntuu niin turvalliselta pelätä ruokaa, sillon se ei pääse yllättämään mua. (Öhm kieroutunu ajatusmaailma?) Näin tässä tuntuu käyvän että järki vähenee samaan tahtiin painon kanssa, tuttu juttu muillekkin?

Nojoo, tän päivän möröt on ollu omena, 150g viinirypäleitä ja tortilla. Ahdistaa ku en osaa sanoa sen pahuksen burriton kalorimäärää, mutta eihän noissa ollu liikaa eihän? Oon ollu reippaalla 1,5 tunnin kävelylenkilllä haukun kanssa joten oon myös kuluttanu jotain oonhan? Anteeks ku en osaa arvioida syötyä ja kulutettua energiaa, ei ollu talousvaakaa eikä sykemittaria käytössä tänään. Tää ahdistaa mua, on ihan kontrolloimaton olo ku en tiiä tarkalleen!

Ei hele tää teksti on taas niin kaikkea järkeä ja logiikkaa vailla, taidan nyt vaan mennä lihaksunnon ja venyttelun kautta nukkumaan, sweet dreams kaikille. Ja hei, 40 lukijaa oje! Ilahduin<3

Let the fucking sun shine

51.4

Tää koko touhu tuntuu niin älyttömältä, nyt kiukkuun plus kolmeesataa grammaa. Tää kaikki menee niin up and down, paino, mieliala, motivaatio. Ja vaa'an numeroihinki jaksan kunnolla reagoida vasta sitte ku voin vetää rastin tohon 50 kohalle, siihen asti ne muutamansadan gramman nousut ja laskut aiheuttaa pelkkää turhautumista sillä tosiasia on, että jumitan. 52 ja siitä alaspäin on aina ollu vähän nihkeetä, se on se viimenen paino mistä mun keho pitää kiinni vaikka väkisin ja sitä ei oikeestaan rikota ku paastoomalla. Haluun vaan päästä rykäsee tän pudotuksen taas käyntiin, millään muulla vaan ei oo väliä!! Kuhan ens viikolla saan ruokakontrollin taas 100% omiin hyppysiini, voin jatkaa matkaa alas päin. Jotenki mua melkein pelottaa etten ees ahdistu ajatuksesta että sitten oon taas niin kaukana ja erossa S:stä, tulee yksinäinen ja tyhjä olo, oon taas ihan hukassa ja hylätty. Ja samantien, mulla on taas mahollisuus keskittyä mun salaiseen pikku projektiin!






Tää päivä meni syömisten kanssa himpunverran paremmin ku eilinen:


Sapuskat:

• Hirssipuuro 143kcal
• Kanankoipi 294kcal
• Riisi215kcal
• Leipää 147kcal

Liikunta:

• Superreipas kävely 59min -328kcal

yhteensä siis 471kcal


Tjah, en osaa tohon muuta sanoa ku että hirssipuurosta tuli mun uus lemppari dieettisapuska. Koostumukseltaan se on samantapasta ku couscous ja täyttää hyvin plus paljon kuituja!






Nyt pakko purkaa tähän vielä yks huolen aihe mihin liittyen repäsin thinspooki mukaan, eessä on siis prin viikon loma biitsillä porukoitten kanssa helmikuussa. En oo niitten kanssa enää muutamaan vuoteen ollu porukalla ulkomailla mut nyt alko auringonottaminen ja piña coladat houkuttaa ja päätin lähteä mukaan. Tässä vaiheessa sitte hokaan ettei siellä mitään vaakaa oo lähelläkään ja kaiken huipuks nautitaan bouffet-aamiaisesta ja ravintolaillallisista toi koko fucking aika. Yhtäkkiä tuleeki fiilis että voin dokaa kotona ja maata solariumissa, hitto mähän lihoon tuolla ku sika joulun alla! Iski niin sairaat ahdistukset just että taas on itku lähellä, ei auta ku pistää iPod jumputtamaan ja juosta 3h hikilenkki hiekkadyyneillä päivittäin, en tuu selvii tosta hengissä.

Miksmiksmiks mun elämästä tuli näin vaikeeta? Miks rantaloma on yhtäkkiä maailman kamalin ajatus?

Shoot me for real.

Aaaargghh menee täysin päin vittuja eli perseilleen. Kiitti menkkaturvotuksen vaaka näytti neljä päivää putkeen 52.1 minkä jälkeen oli kerralla taas 51.0. Ja siinä se on pysyny. Vituttaa tietää että nyt jos vetäisin tiukan paaton ni rikkosin viidenkympin alta aikayksikön vaan eipä käy ku tänäänki oon itku kurkussa joutunu kumoomaan naamaan 882kcaltäysin vasten tahtoani. Jos tää ois musta ollu kiinni ni oisin nukkunu naama seinään päin koko päivän, manannu paskaa elämää ja ajatellu syömistä taa huomenna. Ehkä. Nyt haluun vaan nukkumaan että tää päivä loppuis, postaan paremmin sitte taas ku koen ansaitsevani minkäännäköstä ihmisarvoa. Vituttaa olla tämmönen merimakkara.

...Tosin pakko lisää että ilahduin uusista lukijoista, tervetuloa!<3

Say.... Cheese!

51.0






Elininen ruuan määrä oli uskomaton, 1000kcal pintaan uskosin, ja liikuntaa vaan kävely ruokakauppaan. Erityisesti se toscakakku keskellä yötä oli nappisuoritu, onnittelin itteäni helvetinmoisesta läskiydestä. No aamupaino kuiteski yllätti positiivisesti, se oli -700 grammaa eilisestä ja kiitos siitä oli tehokkaalle nesteidenpoistolle. Lipitin siis sen kakunpalan kanssa yöllä kolme kupillista S:n imetysteetä! Ja herranjumala mulle se toimi ja perusteellisesti. Ootin suurinta pommipainonnousua ikinä ja tulos oliki toisiks alhasin paino aikoihin! Pitää pikimmiten suomessa juosta luontaistuotekauppaan ostamaan kunnon nesteenpoistoteetä, koska jos toi maidoneritystä tehostava (hajosin niin pahasti) superjuoma jolla on vaan nestettä poistava sivuvaikutus on noin tehokas, ni eiköhän muhun pure joku tarkotukseen suunniteltu tuotekin! (minä joka vannoin etten nesteenpoistajiin rahojani rupee laittamaan...)


Tää päivä onki sitte menny melkolailla putkeen. Aamulla oli taas niin kiire ettei S:n kanssa syöty yhessä aamiaista joten jätin joghurtin jääkaappiin. Iltapäivällä mulle iski paha migreeni, joten en päässy myöskään mukaan S:n äidin luo omenakakulle, harmitti kovasti...! ;)



Syömiset siis tänään:

• Punainen thai curry tofulla riisin kanssa ~250kcal

Ja kulutetut:

• Reipasta kävelyä 30min: -91kcal
• Hikilenkki 30min: -268kcal
  

Yht. siis 109kcal miinuksella! Valitettavasti tiiän, että iltapala odottaa vielä ja tiedossa siis leipää juustoa ja salaattia. Salaattilinjalla voisin riemuita, mutta kun se ei oo niin yksinkertasta. S vahtii tarkkaan, että syön myös leipää. Ja sitä juustoa pitää laittaa mukaan n. 10 viipaletta, jotta se on tyytyväinen. Ja niitä taivaallisenmakusia rasvapommeja ku sattuu olemaan pöydässä n. 10, ni syötävää riittää. En kestä oikeesti täällä on niin hyvää ruokaa. Haluisin lähtee siperiaan paastoomaan 2kk, tulla takas ihanan laihana, kauniina ja onnellisena ja nauttia näistä herkuita taas, tällä hetkellä ne on vaan vihollisia. Thank god mun luontanen itsekuri on tällä hetkellä teräsmiestasolla, normaalisti syön leivän kanssa vaan vähärasvasta valkosipulituorejuustoa. Muuten valinnanvara on liian suuri ja ahdistun ku en osaa päättää mitä otan. Sama suklaan ja keksien kanssa, joka iltapäivä teeaikaan käyn taitelua itteni kanssa siitä, minkä suklaan otan, ja lopulta en ota mitään ku en vaan osaa päättää. Vaan sillon ku S alkaa holhoomaan, en voi välttää mitään, ja sillon niitä kaloreita ropisee. Ja kuitenki tiiän, että sille on tärkeetä nauttia syömisestä, se on sille se viimepostauksessa kirottu sosiaalinen tapahtuma, enkä haluis pilata siltä sitä. Haluisin, että voitas yhessä olla onnellisia ja nauttia elämästä. Mutta se vaan ei onnistu ennenku oon tavotteessani.

Nauttikaamme illallista yhdessä!

51.6

Aina sen mukaan mihin aikaan ja minkä laatusta ruokaa on syöny, 51 ala- tai ylärajalla. Ei alle 52, ei yli 52. Jumittaa ku lada hangessa, varmaan kääntys lakuunpäin jos vetäs pari päivää extreme-vähillä kaloreilla mutta ikäänkuin e täällä onnistuis. Ei auta ku venailla. Huomenna taas mitä luultavimmin sen parisataa grammaa enemmän koska tänään on ruokalista ollu pullollaan hiilihydraatteja.

-Aamupalaks bagel
-Iltapalaks lohipastaa (naminam miten kermasta.)

Siinä se, hirvee määrä kaloreita, vieläpä huonolaatusia, ja niitä on ollu mahotonta estää. Kaipaan sitä ku syöminen on omissa käsissä, se on mulle henkilökohtanen asia. Paskat sivistyneestä sosiaalisesta tilanteesta mun ruokailu kuuluu yksin mulle, en haluu jakaa sitä. Haluun syödä tai olla syömättä yksin, ja päättää ite mitä syön. On maailman paskamaisinta joutuu istumaan illallispöydässä semmonen pyöree tunti, siinä on liikaa aikaa houkutuksille ja mahollisuuksia muille ylipuhuu mut syömään. Kuka helvetti keksi että syöminen on ilonen perhetapahtuma, tekee elämästä vaan astetta paskamaisempaa, perkele.

Ja pääsinkö ees liikkuu tnä? Hah, oon lollannu tolle sateelle aamusta asti ja jumpannu sisällä minkä pystyn. Aika säälittävä yritys kuiteski. Kaikki ihmiset häiritsee, erityisesti S. Oisko liikaa pyydetty että saisin vaan laihtuu rauhassa ja jatkaa auvoisan onnellista eloa sitte sen jälkeen?

disappear u fat whore

Dmn nyt oon sahannu taas 51 alkavii lukui läpi ees ja taas, tänään aamupaino oli 51.4 mikä siis oli huikeet -100g eilisestä. Tyytyväinen olin uudenvuodenaaton jälkeiseen aamupainoon joka oli "vaan" 52.1. Hei joo tiiän että se luku on sairas mutta se ilta oli joulun verosta mättämistä, ja tässä osotteessa sitä oli mahotonta skipata. Ja ku pitää rupee kiskoo nassuun berliininmunkkeja aamuyöllä ei voi oottaa mitään muuta ku että vaaka räjähtäis mutta se painopa oli jopa 700g alhasempi ku jouluaaton jälkeinen, mihin olin hitto vie tyytyväinen!

Nyt sitte oon ruvennu vetelee reipasta urheilua täällä koska kalorit on kovimmanki työn ansiosta vajaat 1000 joka päivä, joten koitan polttaa niistä niin paljon ku mahollista, vessanpönttööki oon valitettavasti joutunu halaileen... No anyways, joku laihdutussivusto sano et lihakset kerää nestettä aluks ku alkaa tekee roimasti enemmän rasittavaa liikuntaa mutta tiedä häntä, nyt hinkkaan tota 51 yläpuolta jo kolmatta päivää peräkkäin ja pelkään että tässä tulee nyt uus jumitus, mun keholla ku on ollu taipumus roikkuu 52kg painossa kynsin ja hampain. Tiiän että siihen ei auta boostit ei paastot, pitää vaan kärsivällisesti tuijottaa sitä samaa numeroo parisen viikkoa minkä jälkeen kaikki muuttuu iloks taas. Muttaku kärsivällisyys ei oo mun vahvimpia puolia, vitut semmosta haluun tuloksia ja heti! Pitäkää nyt peukkuja mulle kullat rakkaat että tää jatkaa tippumista mahd. pian, jumittaminen syö mun itsekuria gramma grammalta ja nyt en aio antaa tän homman kaatuu mihinkään, en siis mihinkään! Oon tiputtanu lähes 4kg marraskuusta joten seuraavat neljä menee pierasemalla, jos vaan en nyt anna otteen herpaantua.

Joo ja päivän sapuskat oli

-Müsliä 178kcal
-Latte starbucksissa ~200kcal (hikinen arvio)

Shopatessa S:n kanssa tuli varmaan muutama hassu pojo poltettua mutta nakertaa silti toi kirotun fätti kahvi. Ja nyt pitäs tehä iltapalaks linssikeittoa... Onneks siitä oon vastuussa täysin minä. Ja sen jälkeen lähen yhdistetylle lenkille ja iltatupakalle, jumalauta mä niin onnistun! Pian aion olla laiha siro ja kaunis, siis totta helvetissä aion ja mua ei mikään voi estää!