friends will be friends

Jesjesjes tää viikko alko aika harvinaisen lupaavasti! Maanantain vedin läpi 329kcal enkä ees tajunnu et olin syöny nii vähän!! Tiistai oliki sitte vähän njäähnjääh ku olin kaverilla joka oli ystävällisenä ostanu meille jätskit ruuan lisäks ja enhän mä siitä voinu kieltäytyy ku se pientä opiskelijabudjettiaan venyttää mun ruokkimiseen... Tänää sitte laskeskelin että saldoks tulis joku 400kcal, oon alottanu ton käytännön, että kirjotan jo aamulla muistiin mitä aion sinä päivänä pistää suuhuni, pysyy paljon paremmin narun päässä tää homma ku voin kirjallisenä todeta että ei käy, se leipä ei oo nyt ohjelmanumero. Meinas kylläkin tulla takapakkia heti alkuunsa ku mun koulupäivä jotenki jäi väliin ja olin kotona lukemassa ylppäreihin ja eikös vaan tullu äiti keittolautasen kanssa ku "eihän sitä jaksa opiskella nälkäsenä..." Nojoo joku tomaattikeitto on as goog as nothing, muttaku se ei lukenu tän päivän listalla! Siispä söin sen muutaman lusikallisen (oli vielä raejuustoo seassa...) ja sitte äkkä kippasin menemään ku äiti lähti koiran kanssa ulos. Nyt päivän menu sisältää vielä makaronilaatikkoa ja omenaa ja näistä pitäs yhteensä sitte jäädä vähän alle neljänsadan, ylöspäin pyöristettynä!

Muttamutta, mulla on ongelmana tää yks kaveri, just toi sama joka sponssas jätskit eilen. Siis sillä on itelläänki ollu syömishäiriö ja oon ihan loputtoman onnellinen että se on siitä päässy yli. Vietetään siis tosi paljon aikaa yhessä ja tottakai siinä tulee ruoka-ajat vastaan, millon se kysyy jos söidsin jotain. Mähän en ite ottas, mutta tiiän että sillon ei ottas sekään, koska syöminen on sille yhä ja edelleen hankalaa enkä haluu mitenkään ajaa sitä takas siihen sirkukseen, mistä se on just päässy irti. Lopputulos, mun on syötävä myös. En yhtään tiiä mitä teen, koska haluun olla varma että taa kaveri syö ja kunnolla, mutten ite haluu alkaa muistuttaa junbojettiä enää yhtään tän enempää, tää tyttöhän on jo valmiiks mua paaaaaljon laihempi, eikä jotenki tunnu tajuuvan että mulla on varaa (ja erityisesti syytä) vähän kituuttaa pienillä energioilla, mitä sillä ei yhtään ole! Mitä ihmettä tällekki nyt teen?!

Hmph, pakko alkaa tankkaa perustuslakia nytte... Kuulemma hyödyllistä opetella ennen kirjotuksia, mä ajattelen siltä kannalta että ompahan tekemistä joka vie aikaa syömiseltä. Nyt on nimittäin paineet ku nään S:n (ja muut... ... ...) lauantaina ja sillon haluun, että vaaka näyttää pientä! Näkypä se ulospäin tai ei, se on nii suojaava tunne ku voi olla tyytyväinen itteensä, tuntee iiihan hienosta ylimielisyyttä ja sulkeutua semmoseen pieneen kuplaan sillain "hah vaikka miten menis päin vittua, ainaki vaaka näyttää vähän ku seison siinä muaha!" Joo toi taas meni joiltain varmaan vähän yli hilseen, mutta sillon tunnen itteni hyväks, et oon muiden yläpuolella. Se auttaa kestämään ihan minkälaisen rumban tahansa ja sitä todella tarvin lauantaina... Nyt siis lukemaan.

Heikunkeikun ja hyvää ruokahaluttomuutta kaikille rakkaille lukijoille!<3