Tiesin että pyörin näissä samoissa lukemissa, eihän viimeaikojen ruokamäärillä pysty laihtumaan. Vaikkakin oon tyytyväinen, että oon saanu painon säilymään pyöreessä 50. Se on nyt pomppinu sen molemmin puolin koko viikon, tiesin jo S:n luo lähtiessä että todennäkösesti näin tulis käymään. Kehoni tuntien kuiteski vaatii sen muutaman päivän tiukkaa linjaa ennenku kunnon laskusuunta syntyy, joten jos nyt viikonlopun oon mässäämättä, (kivaakivaa siskon synttärit eli talo mättöä täynnä) rupee ens viikolla taas tulee tuloksia. Toivon. Tähän mennessä alhasin paino on ollu 49.4, joten ku se alitetaan, on aika sanoa Jippijaijee motherfucker.
Mut siis todellakin, syntymäpäiväjuhlat. Huomenna talo täyteen lapsia ja ylihuomenna sukulaisia. Ja megaluokan tarjoilut tottakai. Siispä kaikki mahollisuudet failata MUTTA myös kaikki mahollisuudet onnistua, ja se kuulostaa enemmän mun vaihtoehdolta. Koska ensinnäkin, sen kerran ku päätän etten mitään suuhuni pistä, en myöskään sitä tee. Useinhan mun syömiset lipsuu käsistä sen takia, etten oo täysin päättäväinen itteni kanssa. Oon ku koiranpentu tai poni, jos en aseta itelleni tarpeeks selviä ja määrätietosia tavotteita, alan myös pelleillä omiani. Siispä kun oon tiukka ja päättäväinen itteäni kohtaan, pysyn myös kontrollissa. Helppo homma. Sitäpaitsi mun uus varma keino on myös keittää kupillinen ilmakuivattua purukahvia, semmoset kuus lusikallista kupilliseen ja se liemi saa mut voimaan niin pahoin ettei tee mieli ees suklaacookieta, joka normaalisti on mun heikkous!
Tän viikon syömiset on siis menny aikalailla nappiin. Keskiarvokalorit per päivä on ollu pyöreet 600, eli just mun tavote. Eilen pelästyin taas kerran sitä, miten voimakkaasti reagoin näihin syömisasioihin. Oltiin sovittu kavereitten kanssa että mennään syömään viiden aikoihin ja edellisenä päivänä olin jo netistä ravintoloitten ravintoarvolistoilta tsekkaillu mitä voin syödä ja suunnitellu koko päivän sen mukaan kunnes kaverit teki tämmöset ylläribonarit ja haluski syödä tuntia aikasemmin vastaavassa, mutta eri paikassa. Ja mä en ihan todella ois halunnu kiukutella tai heittäytyy hankalaks mutta ku mun aivot alko käydä ihan ylikierroksilla, sain hirveet hepulit ja yritäppä siinä näyttää banaanihymyä ku ajatukset heittää häränpersettä ja kaikki mitä kelaat on fucking bastards ku sekotitte mun ruokasuunnitelmat. Ja mun flippaamisen takia mentiin syömään kaks kertaa, uudestaan sitte sen aluperäsen suunnitelman mukaan koska mun kaverit halus varmistaa että syön. Ja mua hävetti, hävetti niin saatanasti järjestää tommonen show. Mä iha todella luulin että sain piilotettuu mun hepulin niiltä mutta ei, ne huomas sen ja halus huolehtii musta. Niin ihanaa. Ja niin surullista, oikeesti haloo.
En nyt onnistu saamaan tähän jatkoon mitään selkoa joten ehkäpä vaan meen nukkumaan ennenku joku tulee kyselee söinkö iltapalaa. Pärjäilkää pikkuset, ja uudet tervetuloa! Kiitos kaikki ku ootte olemassa<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti