Hei sairasta, mun vaaka on paskana ja peilistä kattoo takas hiivataikina. Oon mittanauhan kanssa koittanu pitää lukuu koostani mut vaikka se näyttääki milli milliltä vähemmän ni peili huutaa vastaan. Tosin mun kaverit huomautti eilen aika tiukkaan sävyyn, että niistä näyttää että kutistun päivä päivältä ja mun vyötärö on minimaalinen. Abiristeilyllä joka tossa oli ja meni, ni tupakkahuoneessa pojat rupes kantaa mua ympäriinsä koska kuulemma näytin niin pieneltä kevyeltä ja taskukokoselta! Miks mä en oikeen ota niitä tosissani? Oon nyt vetäny viiden päivän työputken aikana aamupalaks rasvatonta rahkaa ja lounaaks omenaa. Se vaan on sellanen homma että tuntuu olevan samantekevää mitä suuhuni laitan, samantien tuntuu että reidet alkaa paisuu ja ihrat irvistelee mulle peilistä. Mä haluun sen vaakani takas, tuun hulluks muuten. Miten helvetissä ihmisellä voi tällain pettää järki? Pahinta on, että huomenna matkaan S:n luo jälleen eli kovat ajat laihdutuksen suhteen tiedossa.
Koulu tossa sitte loppu, minkä jälkeen oon eläny ku pellossa. Se mitä töiltä on jääny aikaa oon joko riekkunu viininhuurusessa sumussa kavereiden kanssa tai maannu krapulaisena solariumissa. Mun on pakko saada itteäni niskasta kiinni ja takas käytöstavoille, mun uskollisuuden käsite on ollu aivan liian liukuva oon antanu kaikenmaailman perässä juoksevien kakslahkeisten liehitellä itteeni tavalla, jota ei pitäis vaiktuisessa parisuhteessa hyväksyä. Oon juhlinu aamukuuteen vaikka tiiän, että työaamu on tiedossa. Ja tehny sen seuraavana päivänä uudestaan. En ees oo pitäny täyttä lukua dieetistä, en oo liikkunu enkä vahtinu syömisiäni. Oon vaan jättäny syömättä, mut se ei oo ollu laskelmoitua ja harkittua. Oon vaan jättäny väliin, piste. Tunuu ku oisin ihan hukassa ja out of control, ehkä tekee mulle hyvää huomenna päästä vaihtaa maisemaa taas, koska vaikka siellä mun syömistä kytätäänki, ni siellä on rutiinit. Siellä musta huolehditaan, en voi vaan painella menemään pää sumeena. Älytöntä, vapaus pelottaa mua.
Nyt rupee tauko loppuu joten duuni kutsuu, tuli taas aikamoista skeidaa jauhettua mut toivin että te murut ymmärrätte. Jakselkaa pikkuset!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti