Aamulla puolen tunnin reipas lenkki ennen aamupalaa, miinus 300kcal. Aamupalaks sämpylää, tuoretta, ihanaa, S haki leipomosta ku oli heittäny casanovansa töihin. Onneks sentään laitoin pelkkää kurkkua päälle! Vaan yks pienenpieni viipale goudaa, en voinu välttää ku S vahti. Kävelylle hepan kanssa, ei uskaltanu ratsastaa ku oli liian liukasta... Ehkä joku tunti? Reippaasti aurinkoisessa säässä lumihangessa, joku reilu miinus 100 kcal? En muista viimepäivistä mitään muuta ku painot ja kalorit. Fucking nice taas, muistan miten tää viimetalvena vei mut mukanaan jonnekki mustaan kuoppaan josta keväällä kömmin ylös "nauttimalla elämästä aidosti" (=lihomalla). Nyt on taas suunta alaspäin, oon ihan kalorikaasuissa enkä enää tajuu muuta, ihan vitun ahdistavaa. Ja samalla oon onnellinen tämmösessä omassa pikku maailmassa... Eipä vaisinkaan, tyytyväinenhän mä oon koska yhtäkkiä tää taas tuntuu sujuvan. Joo fine, söin aamupalaa ku sika mut onks reilu puolikas sämpylä paljon, sillon se tuntu niin tajuttomalta mutta ihanku joku järjen ääni kaukana menneisyydessä koittas vihjasta ettei puolikas sämpylä kurkun kanssa oo paljoa yhelle päivälle, VAIKKA siinä viipale goudaa pääski mukaan? Ei jumalauta ku huomaa taas tasantarkkaan mitä meinataan ku sanotaan että syömishäiriöt johtuu vinksahduksesta korvien välissä, fyysiset muutokset on vaan oireita. Oon ihan pihalla, mun alkuperänen samusirkka on vaihtunu johonki salakavalaan ana-ääneen joka siellä kiljuu ja saa mut tuntee itteni skitsofreenikoks! Periaatteessa nautin siitä, tiiän kokemuksesta että mitä enemmän tää valtaa mut, sitä tehokkaammin saan aikaan tuloksia. Ja sitte voin taas ottaa iisimmin, nyt pitää vaan kiristää tahtia ja antaa läskeille kyytä oikein olan takaa!
Hassu juttu muuten, heräsin tossa aattelemaan että puran tänne blogiin kaikennäköstä skeidaa kaikesta mitä nyt eteen tulee tän ruokakriisin tiimoilta maustettuna kaikella muulla mussutuksella. Yhtäkkä pisti mieleen että hitto, siellähän joku oikeesti lukee tätä lässytystä ja miettii mikä ihme ongelma tääki on olevinaan! Jotenki tuli semmonen fiilis että ku jengi tätä tekstiä lukee, ni ne kuvittelee tän ruudun taakse anorektikkoa leikkivän normaalipainon ylärajoilla kiikkuvan rumiluksen, jolla on säälittävä rakkauselämä. Rupee vaan tosissaan pikkuhiljaa tuntuun että jaan itestäni täällä ihan harvinaisen säälittävää kuvaa...
Nyt jotta tästä tekstistä tulee mahollisimman katkonainen ja epäjohdonmukanen, mun on pakko vielä fiilistellä että 10 viikkoa täällä meren takana sijaitsevassa syöttölässä lähenee loppua ja kohta oon vanhassa kunnon joulupukkimaassa taas! Ja vaikka haaste on ollu kova, oon onnistunu pitämään pääni syömisen kanssa! Kotona on suunnitteilla sitte elämän eka yli vuorokauden mittanen paasto, siihen kerään vielä tahdonvoimaa ja itsekuria. Viikon päästä kanssa oon luvannu ittelleni julkistaa tähtitieteellisen painoni tänne, anteeks ku oon ollu heikko häviäjä ja pimittäny teiltä sen vahingonilon... No, anyways tänäaamuna vaaka taas hymyili mulle ja nyt koitan olla varovainen tän iltapalan kanssa. Ja anteeks, tää postaus oli taas yhtä tyhjän kanssa mutta pakko mun oli tulla tänne sössöttämään. Tähän mennessä päviän kalorit plusmiinus nolla ja tällä viikolla aiemmin 200-700 välillä. Nyt iltapalaks merikrottia ja punajuuri-ragoutia. Ei jessus kaikki ruoka saa mut voimaan pahoin, ihan kaikki. Alkaa oksettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti