Miks luen muitten onnistumiskertomuksii, miten niitten paino vaan laskee ku lehmän häntä ja sit ku ne mässää ni oho laskiki vielä enemmän! Miks kaikki muut onnistuu nii hyvin mut ite joudun leikkaa irti vasemman jalkani et painasin vähemmän? Tää meni putkeen viimeks niin pitkä aika sitte et mua hävettää, sillon näin sen nelosen vilahtavan vaa'assa ja HALUUN SEN SUUHEN TAKASIN KIITOS. Ja vaa'asta patterit loppu, ens viikolla pääsen kotipuntarlle taas ja sit alkaa nii saatananmoinen turbo et nää kilot lähtee, juosten. Paskat miten turhauttavaa.
Suusta alas tänää menny mustaa kahvia ja kivennäisvettä 1,5 litraa. Oon hölkänny paikallani ja ravannu portaita ylös ja alas. Ja taas tää menee niin hukkaan, illalla S:n mamin synttärit eli yhteinen illallinen tiedossa. Jos oisn himassa tää ois täydellinen paasto, mut eipä vaan täällä. Turhaa, niin vitun turhaa tää koko touhu. Miksen voi vaan juosta pakoon ruokaa ja kaikkia jotka haluu syöttää mua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti