Paska jätkä

Fuck this shit oikeesti miten se äijä kehtaa?? Tää koettelee mun viimesiä hermojan ihan todella miten sillä JUMALAUTA ON POKKAA??! Se saatanan pelle varmaan tekis mitä vaan että tuhois mun ja S:n välit. Se riivatun skorpioni valuttaa myrkkynsä joka paikkaan ja manipuloi, eikä S huomaa. Se vaan jaksaa puolustella, se on niin naiivi, niin sinisilmänen, niin helvetin sokee!!

"She could never love you as I do"

MITEN SE KEHTAA?? Onko se mun vitun syy jos SE on niin tajuttoman saamaton uspo luuseri ettei pysty tekee puolisoaan onnelliseks? Mutta munhan ei pitäis olla näin negatiivinen, täähän on ihan paranoidista, mähän oon hukkaamassa järkeni... MUTTA KUN EN VITTU OLE! Oon tuntenu sen nahoissani niin helvetin monta kertaa että tiiän tasan tarkkaan mitä se saatanan runkku on musta mieltä. Totuus sattuu, mut pakko sitä silti on voida kattoa silmiin. Se. Mulkku. Vihaa. Mua. Tää on niin likasta triangelidraamaa että voisin oksentaa. Ei helvetti miten mua kuvottaa tää, SE. Voisin vaan vihata sitä. Ainoo syy miksen tee niin on S. Koska mä vaan VITTU VÄLITÄN SIITÄ.

Juh. Nyt vähän suuta hevosenkengälle ennenku verenpaine nousee kuuhun. Syömisetki meni tänää suorastaan täydellisesti siihen asti ku tää juttu rupes repii mun hermoja. Olin pitkälle iltapäivään syöny alle 100kcal mutta sitte iski semmonen vitutus että järki sumeni ja juustomakaronit alko maistuun. Ja voileipäkeksit. Tässä sitte istuu läski sika ja kärsii sydänsuruista, pienet sille! Onneks oon tänää sentää lenkkeilly ku nelikymppinen maratoonari, toivon siis että se vähän tasaa näitä mässäjäisiä. Huomenna pitäis sitte vetää tiukasti ongelmana vaan, että synttäreiden johtosta on kakkupäivä. Mites helvetissä mä siinä kusetan varsinki ku tykkään kakusta?? Nojaa eipä oo ongelma, senku vaan jätän syömättä. Ja HAH sen ku näkis, mähän vetäsen koko herkus yhtenä suupalana, vedän lautasen jälkiruuaks ja röyhtäsen päälle. Oon nii saamaton luuseri että muuhun en todennäkösesti pysty. OI ITSEKURI TUU MUN ELÄMÄÄN TAKASIN!

Joo anteeks, tää on taas ollu niin pohjanoteeraustekstiä, hirveetä tilitystä ja kiukuttelua. Kuiteski haluun vielä toivottaa lämpimästi tervetuloa uudelle lukijalle, ihanaa ku tulit!

Läskipaska opiskelee

Ihanaa, uusia lukijoita!! Tositosi paljon tervetuloa kaikille!

Tähän alkuun pieni anteekspyyntö, oon ollu laiska päivittelee viimeviikon koska kaikki on menny päin helvettiä ja oon vaan etsiskelly omaa itsekuriani joka mut julmasti hylkäs samassa hetkessä ku rupesin avautuu S:lle. Menneen viikon avainsanat siis oli juusto ja leipä ja sen pitäski jo kertoo kaikki, nyt oon pistäny vaakalakon kaheks viikoks ja jos vaaka sillon ei näytä vähemmän ni järjestän äänestyksen siitä saako mut hirttää vai ampua. Sitä odotellessa yritän tsempata opiskelussa ja syventyä niin kiinni koulukirjoihin että unohan ruuan olemassaolon. No jaa, viikonloppuna lähetään porukalla juhlii synttäreitä Helsingin yöhön mutta muuten meinaan boikotoida sosiaalista elämää kunnes kirjotukset on ohi.

Tällä hetkellä olo on tyhjä ku musta aukko, istuin enkun kuuntelussa lihavana ku buddha-patsas, totesin etten kyseistä kieltä ilmeisesti sitte osaa ja tulin kotiin itkemään säälittävää parisuhdettani. Siis viimeviikolla todellaki iski päin naamaa kovempaa ku koskaan se, ettei toi suhde oo menossa paskakaivoon. Mua ahdistaa ja itkettää se niin paljon että lopulta ei ees istu tuu, tupakkaa vaan kuluu noin kolminkertanen määrä aiempaan verrattuna. Noh, siitä nyt en rupee sen enempää angstailemaan koska tarviin kaiken huomiokyvyn nyt lakitietoon, sitäpaitsi kohta soitan kuiteski S:lle ja hyvässä lykyssä hetken aikaa taas uskon siihen että elämä on täydellistä ja rakastuminen ihanaa, Kolmen viikon päästä ehin vaipua epätoivoon rakkauselämän takia, siihen asti saan luvan hysterisoida näitä fucking kirjotuksia ja nauttia typötyhjästä mahasta.

Fuck.

Nyt mokasin, pahasti. Avauduin S:lle mun SH:sta. Siis ihan helvetinmoisen stoorin. Hysteerisenä, väsyneenä, keskellä yötä. Tää oli nyt sitte tässä, mulla ei oo aavistustakaan miten tässä käy. Nojoo, se alko itkee ja halas mua ja sano että tavallaan tiesi kokoajan. (dmn ku ihmiset tuntee liian hyvin) Se haluu että paranen, se halus kuulla kaiken yksityiskohtasesti, se piti mua lähellä koko yön ja kuunteli miten itkin... Tuntuu pahalta, tiiän että se ihan todella välittää, haloo se rakastaa mua! Miten voin olla nii tyhmä? Monet kerrat oon huutanu ja raivonnu sille vaan siks että on verensokerit alhaalla ja vitunmoinen nälkä ja se kuuntelee ja ymmärtää ja suuttuu takasinki mutta silti, rakastaa mua. Ja mä vaan ite ryssin kaiken. Nii btw, se myös syyttää itteään tästä. Nojaa osittainhan mäki syytän sitä, esimerkiks meiän jutusta johtuvaa ahdistusta puran just ruuan kanssa pelleilyyn mutta silti, on niin paha mieli ja mun samusirkka tuolla koputtelee aika lujaa... Yhtäkkii vaan tuli tarve avautuu ja pyytää anteeks ja jos vaikka mitä.

Eiks tän tilityksen ois voinu säästää myöhemmäks sitte ku oon valmis lopettamaan eli pieni ja nätti? Eihän nyt herranjumala maratonia voi lopettaa kesken ja lähteä kotiin röhnäämään sohvalle, TÄÄ EI JUMALAUTA JÄÄ TÄHÄN. Vitut mul on neljä viikkoa jäljellä ennenku oon taas S:n syöttölässä 24/7, siihen mennessä on pakko saada TULOKSIA. Ja vähitellen ehtiä totuttamaan itteni isommille kaloreille, 600/päivä on siellä nimittäin ihan kaikkien fysiikan lakien vastasta enkä voi yhtäkkiä vaan rupee vetelee grillimakkaroita kaksin käsin räjähtämättä käsiin. Tarviin suunnitelman jumalauta!!!

Ja hei, kirsikka tän kakun päällä on mun viimesin paino oli 51.3, mielestäni hienosti tsempatun viikon päälle +200 grammaa siis. Paskat sille, paskat tälle koko vitun elämälle!

PANIC!

Torstai-iltapaniikki! Tarviin kaikki jaossa olevat henkiset voimavarat vaa'alle manoon aamulla, oikeesti ihan naurettavaa miten paisutan tätä hysteriaa viikko viikolta mut no can do, se vaan romahduttaa jos kaiken tän duunin jälkeen paino vaan nousee/säilyy. Samassa suhteessa ku numerot kasvaa, mun mieliala laskee! Jos joku kertoin miten helvetin perseessä on mahollista että vaaka ilmotti mulle 53 tnäaamuna (joo en voinu vastustaa ku se kylppärissä nii kutsuvasti seisoskeli...) VAIKKA oon vetäny perse rullalla dieettiä tän viikon, onnistuneemmin ku aikoihin!? Sehän vasta nostaaki lipun korkeelle, JES. Ja vaikka oon luvannu itelleni etten ota vakavasti muita ku perjantaisin otettuja painoja ni kyllä toi pistää vituttaa, ihan armottomasti! Ja nyt on sitte kahta kauheemmin sydän sykkyrällä ku pitää aamulla mennä toteemaan että paino senku nousee ja nälkä kasvaa. Ei jessus.

friends will be friends

Jesjesjes tää viikko alko aika harvinaisen lupaavasti! Maanantain vedin läpi 329kcal enkä ees tajunnu et olin syöny nii vähän!! Tiistai oliki sitte vähän njäähnjääh ku olin kaverilla joka oli ystävällisenä ostanu meille jätskit ruuan lisäks ja enhän mä siitä voinu kieltäytyy ku se pientä opiskelijabudjettiaan venyttää mun ruokkimiseen... Tänää sitte laskeskelin että saldoks tulis joku 400kcal, oon alottanu ton käytännön, että kirjotan jo aamulla muistiin mitä aion sinä päivänä pistää suuhuni, pysyy paljon paremmin narun päässä tää homma ku voin kirjallisenä todeta että ei käy, se leipä ei oo nyt ohjelmanumero. Meinas kylläkin tulla takapakkia heti alkuunsa ku mun koulupäivä jotenki jäi väliin ja olin kotona lukemassa ylppäreihin ja eikös vaan tullu äiti keittolautasen kanssa ku "eihän sitä jaksa opiskella nälkäsenä..." Nojoo joku tomaattikeitto on as goog as nothing, muttaku se ei lukenu tän päivän listalla! Siispä söin sen muutaman lusikallisen (oli vielä raejuustoo seassa...) ja sitte äkkä kippasin menemään ku äiti lähti koiran kanssa ulos. Nyt päivän menu sisältää vielä makaronilaatikkoa ja omenaa ja näistä pitäs yhteensä sitte jäädä vähän alle neljänsadan, ylöspäin pyöristettynä!

Muttamutta, mulla on ongelmana tää yks kaveri, just toi sama joka sponssas jätskit eilen. Siis sillä on itelläänki ollu syömishäiriö ja oon ihan loputtoman onnellinen että se on siitä päässy yli. Vietetään siis tosi paljon aikaa yhessä ja tottakai siinä tulee ruoka-ajat vastaan, millon se kysyy jos söidsin jotain. Mähän en ite ottas, mutta tiiän että sillon ei ottas sekään, koska syöminen on sille yhä ja edelleen hankalaa enkä haluu mitenkään ajaa sitä takas siihen sirkukseen, mistä se on just päässy irti. Lopputulos, mun on syötävä myös. En yhtään tiiä mitä teen, koska haluun olla varma että taa kaveri syö ja kunnolla, mutten ite haluu alkaa muistuttaa junbojettiä enää yhtään tän enempää, tää tyttöhän on jo valmiiks mua paaaaaljon laihempi, eikä jotenki tunnu tajuuvan että mulla on varaa (ja erityisesti syytä) vähän kituuttaa pienillä energioilla, mitä sillä ei yhtään ole! Mitä ihmettä tällekki nyt teen?!

Hmph, pakko alkaa tankkaa perustuslakia nytte... Kuulemma hyödyllistä opetella ennen kirjotuksia, mä ajattelen siltä kannalta että ompahan tekemistä joka vie aikaa syömiseltä. Nyt on nimittäin paineet ku nään S:n (ja muut... ... ...) lauantaina ja sillon haluun, että vaaka näyttää pientä! Näkypä se ulospäin tai ei, se on nii suojaava tunne ku voi olla tyytyväinen itteensä, tuntee iiihan hienosta ylimielisyyttä ja sulkeutua semmoseen pieneen kuplaan sillain "hah vaikka miten menis päin vittua, ainaki vaaka näyttää vähän ku seison siinä muaha!" Joo toi taas meni joiltain varmaan vähän yli hilseen, mutta sillon tunnen itteni hyväks, et oon muiden yläpuolella. Se auttaa kestämään ihan minkälaisen rumban tahansa ja sitä todella tarvin lauantaina... Nyt siis lukemaan.

Heikunkeikun ja hyvää ruokahaluttomuutta kaikille rakkaille lukijoille!<3