älkää rikkoko mun voittoputkea...

Ja taas repäsee. Huomenna siis nenä kohti muita maita ja tässä ku fiilistelen viis paitaa päällekkäin miten mulla on syömättömyyden takia kylmä +25-asteisessa huoneessa, S:ltä tulee viesti että haluunko huomenna hakea thaimaalaista ruokaa kotiin vai kokata ite. Siis anteeks en kumpaakaan! Mä haluun tunkee noi syömisajatukset sinne kuuluisaan siihen asti että on tavotteet kotona. Ja siltikään en mielellään rupeis ahtaa öljyssä käänneltyjä riisejä take-away -boksista joka ekaks on naurettavan täynnä ja tokaks sisätlää määrän X kaloreita. Tottakai mä tykkään siitä ruuasta, siis jumankekka mähän jumaloin thaisapuskaa mutta ku se nyt vaan ei käy!! Nyt on taas kerran hyvät neuvot tarpeen, tää ei näytä hyvältä.



Ongelma b, tää mun uus "ihailija" on ehdotellu jos sais hakee mut kentältä ja heittää kotiin. Herrahan ei siis tiedä että oon kind of varattu. En haluu tuottaa sille pettymystä enkä haluu loukata ketään tai muutenkaan aiheuttaa mielipahaa muttakun... Vaikka iteppähän oon tähän kuseen joutunu joten mitäs valitan. Toivon vaan että sillä on luennot sillain että se joutuu istumaan siellä ku mun lento tulee, sormet ristiin.

Eilen mamma kokkaili jouluruokia itsenäisyyspäivän kunniaksi. Huomaa taas miten nopeesti tulee täyteen ku ei oo tottunu syömään. Onneks se oli ainoo mitä söin sinä päivänä ja niistäki nielin vaan lanttulaatikkoa ja salaattia, enimmäkseen sitä jälkimmäistä. Mamma vielä ehdotteli että ottasin lisää mutta olin kertakaikkiaan täynnä, niin täynnä! Illalla kävin vielä pitkällä kävelyllä. Aamulla on niin ihanaa herätä siihen tunteeseen miten ei oo turvoksissa! Siitä sain tsemppiä tälle päivälle taas ottaa kevyesti, puolikas salaatti lounaaks ja loput siitä iltapalaks, jälkkäriks omena. Lautaselle levitin vähän lanttulaatikkoa ja rosollia hämäykseks. Voi kumpa tää sama tahti vaan vois sitte S:n kanssa jatkua... Nyt taidan tosin vielä kompensoida tuleviä läskiviikkoja kuntopyöräilyllä ja lenkillä. Ha det bra kullannuput! <3